Sata houkutusta matkalla pysäkille

Eskarilainen halusi kävellä kylätien päähän, ihan bussipysäkille saakka. Poika kulkee tällä hetkellä eskariin taksilla, mutta siirtynee ensi syksynä bussikuljetukseeen. Matkaa pysäkille on kotiovelta 800 metriä, eli noin puolen tunnin kävelymatka. Vauhti on kiristynyt huomattavasti, sillä vielä vuosi sitten sama matka vei kolme varttia.

Puoli tuntia kuluu nopeasti, kun täytyy....

...heitellä kiviä tien varrelle keväisin syntyvään lampeen ja
...kerätä tien varresta risuja ja taistella niillä ja
...piirtää risulla viestejä tiehen ja
...huomata, ettei piirtäminen risulla onnistu ja piirtää kivellä viestejä tiehen ja
...palata takaisinpäin etsimään kadonnutta risua ja
...löytää sillä matkalla koiranputki, joka täytyy tyhjentää kuivuneista kukinnoista ja
...pysähtyä ojaan seisomaan kiven päälle, koska "tämä on hieno paikka" ja
...miettiä samalla, mihin olikaan matkalla, vai oliko ojanrumpu matkan tarkoitus...

"Tämä on hieno paikka."

Isommat koululaiset sanoivat, etteivät ensi syksynä todellakaan lähde matkaan puolta tuntia aiemmin ja raahaa pikkuveljeä bussipysäkille. Nyt toivomme, että ensi syksyyn mennessä tapahtuu suuri ja mahtava kasvupyrähdys, jonka avulla poika tajuaa, että bussipysäkki on matkan ainoa tavoite. Asiaa ei auta se, että lokakuusta lähtien tie on pilkkopimeä kulkea ja taskulamppu taas ei ole apuväline, vaan leikkiväline.

Lasten koulukyyti ei ole tilauslinja-auto (eli koulubussi), vaan tavallinen linjavuoro, jossa matkustaa paljon muitakin. Bussin kuljettaja on ystävällisesti joskus pysähtynyt kylätien päähän, jos lapset eivät ole ehtineet pysäkille saakka, mutta ojanrummulta kukaan ei tule hakemaan. Ehkä se sitten tästä, se kasvupyrähdus...

Miten lapset kulkevat teillä kouluun?