Lupaus: kuuntelen puhelinmyyjää kaksi lausetta

Olin juuri värjäämässä hiuksia, kun puhelin soi.
– Täällä Putte Puhelinmyyjä X-kustantamolta, hyvää päivää! (nimet muutettu :)

Olin tuskastunut. Mitä sotkuisempi homma on kesken, sitä varmemmin puhelinmyyjä soittaa.

– En osta yhtään mitään, olen sanonut sen jo ainakin tuhat kertaa. Kiitos ja heippa! Katkaisin puhelun välittömästi, ja aloin paasaamaan miehelle kuinka puhelinmyynti pitäisi kieltää. En halua ostaa mitään puhelimitse – en pikkuhousuja, sukkia, D-vitamiinia, katto- tai ikkunaremonttia, autotallin ovia, vakuutuksia, sähkö- tai nettiliittymiä ja aikauslehtiä – kaikkea tätä ja paljon muuta on puhelimitse kaupattu.

Haluan nähdä mustaa valkoisella, aina. Hölöttäähän voi mitä hyvänsä, sen hyvin tiedän itsekin. Mies rauhoitteli ja sanoi, että työtähän soittajakin vain tekee, eikä se ole mikään herkkutyö. Niinpä, tiedänhän minä. Olen itsekin tehnyt puhelintyötä, tosin tutkimushaastatteluja enkä myyntiä. Silti vastaaja ei kuunnellut usein sanaakaan mitä sanoin, vaan totesi ihan aluksi "en osta mitään". Joskus teki mieli sanoa väliin: "No, oikein hyvä juttu kun en voi mitään myydäkään." Juuri se, etten saanut selittää asiaani yhtään, teki tilanteesta epäreilun tuntuisen. Ymmärsin hyvin vastaajia, mutta olisin toivonut pientä, kahden lauseen pituista malttia. Jos vastaajaa ei sitten osallistuminen kiinnostanut, kiitin kohteliaasti ja lopetin puhelun siihen. Silloin jäi aina parempi mieli, olinhan saanut kertoa asiani, vaikka en saanutkaan vastaajaa osallistumaan tutkimushaastatteluun.

Ja nyt toimin itse samoin, täysin yhtä tylysti. Ei vain jaksa kuunnella diipadaapajaarituksia ja hiusvärikin kuivuu jo päässä kököksi. Sillä viime kädessä ihminen toimii aina toisin, mitä on eläessään oppinut. Tietää, ettei kannata syödä jouluna itseään ähkyksi, ja syö silti. Tietää, että pitäisi liikkua ja että ulkoilusta tulee  hyvä olo – eikä liiku. Tietää, että suojalasien käyttö voi säästää tänä yönä silmät samoin kuin kypärän käyttö voi pelastaa polkupyöräilijän hengen. Tiedämme paljon, mutta toimimme toisin. Annan kolme uuden vuoden lupausta:

1. Kuuntelen puhelinmyyjää kahden lauseen verran ja kieltäydyn vasta sitten.
2. Hankin pyöräilykypärän vihdoin ja käytän sitä. (ei auttanut, vaikka Helsingissä hevospoliisikin huomautti kypärättömyydestä ohittaessani hänet: "Ja missäs äidin kypärä on?" Lisäsin vauhtia, ja ajattelin jo mielessäni että olisi aika omituinen näky kaartaa muskarin pihaaan hevospoliisi laukkaamassa kintereillä. Ystävä raahasi sitten samalla viikolla kypäräliikkeeseen ja ostin ainoan isoon päähäni sopivan kypärän, mutta kun se oli miesten mallia, niin sinnehän se jäi - kaapin perälle.)
3. Kertaan kielioppisääntöjä Pirkko Leinon "Suomen kielioppi" -kirjasta. Tämän homman olen jo tavallaan aloittanut, sillä löysin juuri tästä kannettavasta pitkän ajatusviivan ( – ) ja vielä pidemmän ( — ). Eka tulee näppäinyhdistelmällä Alt+0150, ja toinen Alt+0151. Tietysti ne voi kaivaa jostain näppäinasetuksistakin, mutta sen homman opettelu jää ensi vuoteen. Mitä lupauksia sinä olet antanut?

Hyvää uutta vuotta 2016!

Miehellä on nostalgiakausi, skannaa vanhoja matkakuviaan 

ja katsoo JOKA PÄIVÄ dvd-levyltä Heikkiä ja Kaijaa.

~~~~~~~~~~~ 
Joulu tuli tänään uudestaan kylään, kun saimme amerikanpaketin :) Kiitos!

Posti on muuten ihan sekaisin, vaikka eivät ainakaan Suomen postista tunnusta ongelmia. Kaikki on heidän mukaansa hyvin, vaikka viikossa aiemmin saapuneet paketit seilaavat nyt yli kolme viikkoa. Eivätkä viiveet koske pelkästään amerikanlähetyksiä, sillä tilasin itselleni pienen joululahjan Briteistä ja se on matkannut meille jo yli kaksi viikkoa.

Eräs nettikeskustelija väitti, että Suomen tulli on tulppana. Siellä ei kuulemma enää selvitä pakettivyöryn alta, koska ulkomailta ostaminen on raketoinut räjähdysmäisesti. Kannattaisi siis miettiä uudestaan suunnitelmia yleisen alvin nostamisesta 25 prosenttiin – veronkorotukset eivät Suomea pelasta.

Kuopus otti tabletilla selfien itsestään.

Joulupäivän iltakuva

Joulu on jo voiton puolella, ja massut täynnä kinkkua ja laatikoita. Huomasin juuri, kuinka upea kuunsilta on joella, ja oli pakko mennä kuvaamaan vaikka kamera ei olekaan paras mahdollinen tämän tyyppiseen kuvaukseen.

Joulupukin eilinen vierailu oli suksee - ihan niin kuin aina. Kuopus leikki uusilla leluillaan yömyöhään saakka, ja yhdessä leikissä legobambi meni naimisiin, eli Saimin sanoin: "Tää poika menee nyt naimisiin" (heilutti samalla kädessään olevaa legobambia). Kysyin 3-vuotiaalta tietysti, että kenen kanssa poika menee naimisiin. "Noo, tää menee ykkin (=yksin) naimisiin", sanoi Saimi tietäväisellä äänellä. Naimisiin meneminen on ilmeisesti jokin paikka, ja sinne voi matkata yhtä hyvin kuin Rhodokselle tai Sisiliaan.

Ekaluokkalainenkin on viihtynyt koko päivän huoneessaan legoja kokoamassa, joten kiitos vain joulupukki :)

Uusi perinne: jouluaaton soutelu

Aatto 2015. Kun napsin ulkona pari kuvaa, katselivat lapset sisällä Lumiukko-piirrettyä. Tulihan siis sitä lunta, kumminkin.

Mies harmitteli, että meni jo marraskuussa kääntämään veneen ja nostamaan laiturin joesta ylös. Tänäänhän on mitä kaunein jouluaaton aurinkoinen souteluilma! Siitähän voisi tulla koko perheen jouluperinne, jos vain mahtuisimme kaikki samaan veneeseen :D

Ihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: jouluihmiset ja ei-ihan-niin-jouluihmiset. Meillä jouluihmiseksi voitaisiin kruunata tonttulakilla 11-vuotias tytär, joka on touhunnut läkähdyttävällä tarmolla jouluaskareissa ja valvonut samalla silmä tarkkana, että kaikki tulee "oikein tehdyksi". Hän on kuorinut porkkanat laatikkoihin, tehnyt piparitaikinaa ja paistanut pipareita jo neljä (4) kertaa, tehnyt yksin joulutortut, tehnyt piparitaloa, siivonnut, koristellut ja muistuttanut siitä, jos johonkin huoneeseen ei vielä ole laitettu kaikkia joulukoristeita. Aattoaamuna löysimme tytön tekemät ennakkojoululahjat kuusen alta - kuten jo monena aikaisempana jouluna.

En ole itse jouluihminen, mutta kun katson mikä merkitys perinteillä on lapsille, ymmärrän niiden syvällisen merkityksen. Perinteet muokkaavat meitä sosiaalisesti lapsesta lähtien, ja ne liittävät meidät tiettyihin ryhmiin ja kulttuureihin: suomalaisiksi, amerikkalaisiksi tai italialaisiksi. Silti kaikissa jouluperinteissä on tunnistettavissa oleva yhteinen pohja, vaikka muodot vaihtelevat. Suurin osa suomalaisesta perinteestä on vanhaa lainatavaraa muualta Euroopasta, Venäjältä ja Usasta. Tosin ruokaperinne on melkoisen kotikutoinen - lanttulaatikko tai rosolli ei maistu ranskalaisen suussa joululta. Tosin ei se maistu enää kaikkien suomalaistenkaan suussa.

Ihan kuin olisin ottanut tällaisia kuvia ennenkin. Kaunis aattoaamu souteluun.

Hyvää vihreää joulua!

Sodan melskeeseen kadonneet

Olen katsonut Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan ainakin kymmenen kertaa. Kaikista liikuttaviin ja tunteita herättävin kohtaus on itselleni se, jossa näyttelijä Kaarlo Halttusen esittämä Rahikainen laulaa gramofonin tahdissa "Elämää juoksuhaudoilla" -kappaleen. En tiedä varmasti miksi, mutta joka ikinen kerta silmiin nousevat kyyneleet.

Kappaleessa tiivistyy koskettavasti sodan kauheus sotilaan silmissä: sotakentillä pelinappulana toimiminen, yöllä kotiin kaipaaminen ja kalvava epätietoisuus siitä, näkeekö rakkaitaan enää koskaan.

Monen matkan määränpääksi tuli "sodan melskeeseen katoaminen".  Talvi- ja jatkosodassa kaatui yli 26 000 suomalaista sotilasta, ja kun miehet alkoivat loppua kentiltä määrättiin viimeisenä sotavuonna palvelukseen yli 24 000 vuonna 1926 syntynyttä miestä. He olivat siis nippa nappa 18-vuotiaita poikia. Ei ihme, jos kotona "äiti valvoo viel, huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen".

Taistoihin tiemme kun toi,
Missä luotien laulu vain soi,
Emme tienneet, kun läksimme silloin,
Kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
Meille käskynä vain kohtalon,
Ja kenties matkamme määrä
Sodan melskeeseen kadota on
----
Mies yksin vain valveillaan muistelee,
Ja aatokset kauas kotiin harhailee.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
Huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen.

Kappale löytyy erilaisina versiona ainakin Spotifystä ja YouTubesta, kuten lyhyempänä A. Aimon laulama. Kaikista eniten pidän sotamies Rahikaisen (Halttusen) eläytyvästä versiosta, joka löytyi joskus tuubista, mutta on jo poistettu. Halttunen on muuten loistava roolissaan.

Mitä muuten ajattelette YouTuben keskustelukommentista: "Finland is the only country with military walses?" 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oikea mikkien tulva

Meillä eletään viimeistä kertaa pikkulapsen kyselyikää. Olo on samalla kertaa sekä haikea että helpottunut.
Kuopuksen puhe on kehittynyt jättiharppauksin muutaman kuukauden aikana, mutta 3-vuotis neuvolassa ohjeistettiin silti tilaamaan yksi arviokäynti puheterapeutille. En ole tilannut vielä aikaa, neljännen kanssa ei vaan jaksa enää hötkyillä. Terapia-ajatkin ovat kiven alla, uskon että joku tarvitsee niitä kymmenen kertaa meitä kipeämmin.

Meillä siis eletään mikkien tulvaa, mennään paakkaan (kauppa), joskus pitutaan sohvalta ja eilen tyttö näki kuvassa miehellä viisket. Viikon sisällä on ihmetelty, että "mikki paperi on seinässä?" (kysymys vessapaperirullasta), "mikki et laita viisi?" (mittasin neljä mitallista kahvinporoja) ja "mikki sinulla on pehmeä vatsa?" (silittelee äidin pömpöksi jäänyttä vatsaa).

Seuraava kyselyikä tulee kuopuksellakin murrosiässä tai sen kynnyksellä. Elämän suurimmat kysymykset ovat huomattavasti monimutkaisempia, eikä niihin vastaaminen onnistu enää samalla kun mittailee kahvinporoja. Mikä on elämän tarkoitus? Miksi minä olen syntynyt? Mitä kuoleman jälkeen on?

Niinpä, siinä sitä vastailee kieli keskellä suuta yrittäen olla samaan aikaan rohkaiseva ja viisas. Huomaan omien vastauksieni muuttuneen ajan kuluessa, en siis ole ihan samanlainen äiti kuopukselle mitä olen ollut esikoiselle. Toisaalta ihminen ei tule koskaan valmiiksi, joten onneksi voi toivoa antavansa kaikista viisaimpia vastauksia mahdollisena isoäitinä.

Ajatelkaa muuten, että oheinen kuva on otetu lokakuun loppupuolella. Puusta löytyi silloin vielä yksi syömiskelpoinen omena.

Maatalous - so last season?

Näin joulun alla tupsahtelee Citymarketilta sähköpostia, jossa kehotetaan ostamaan euron hintainen  "Tuottajalle kiitos" -possukortti, josta marketti sitten tilittää kaksi euroa suomalaisille sikatilallisille. Tämä on mielenkiintoista, kun samaan aikaan tuottajat ja kaupat ovat kaivautuneet yhä syvemmälle vastakkaisiin poteroihinsa. Kansanedustajan ja entisen sikatilallisen Sirkka-Liisa Anttilan mukaan kauppa halpuuttaa lihateollisuutta ja teollisuus siirtää mustan pekan tuottajalle. Peseekö kauppa siis mainettaan korttikampanjalla?

Vaikuttaa siis siltä, että yhä useampi sikatilallinen on vaikeassa tilanteessa. Toisaalta vaikeassa tilanteessa ovat monet muutkin suomalaiset. Leikkauksia suunnitellaan vähän joka suuntaan ja yhä useampaa on alkanut kismittämään, kuinka maataloustuet ovat keskustalaisille päättäjille pyhiä. Jos kaikilta muilta leikataan, mikä ihme pyhä sika maatalous voi silloin olla? Ei voi olla, eikä pidäkään olla.

Toista ääripäätä edustavat vartiaiset lopettaisivat koko maatalouden Suomesta. Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartianen nosti maatalouden kannattavuuden siihen tapaan esille, että on  selvää että hänen ajatuksenaan on koko maataloustoiminnan alasajo. Koska: "Vauraus tulee kansainvälisestä työnjaosta. Tehdään sitä missä ollaan hyviä, muu ulkomailta."

Jatkuvan lässytyksen sijaan ehdottaisin sopimusta. Sovitaan niin, että ne jotka kannattavat suomalaisen maatalouden täydellistä lopettamista, syövät seuraavassa kriisitilanteessa ainoastaan Vartiaisen mietintöjä, selvityksiä ja raportteja - jälkiruuaksi saa nauttia vielä kolme torkkupeittoa.

BTW, Juhana on kovin pompahteleva henkilö. Tiedättehän, ensin pompahdus Ruotsista Suomeen ja sitten demareista kokoomukseen. Ei siinä mitään - liike on aina terveellisempää kuin paikoilleen jääminen. Odotan silti mielenkiinnolla, mikä on Juhanan seuraava suuri pompahdus. Voisiko olla vaikkapa muutto Helsingistä maaseudulle?

edit. Korjattu otsikosta väärä sana

Kuvat arjen piristäjinä

Kun kaamos alkaa painaa päälle, katselen aina kesävalokuvia. Niitä katsellessa, hiipii välillä mieleen osasinko olla onnellinen tuostakin hetkestä ja kykeninkö ottamaan siitä kaiken irti? Niin tai näin, ne tuovat silti toivoa ja lohtua - kesää voi alkaa odottaa joulun pyhien jälkeen :)

Ajattelin vielä edellispäivänä, että tähän vuodenaikaan ei ole ulkona mitään kuvattavaa - vain vesisadetta, kuraa ja pimeyttä. Olin aika yllättynyt, kun mies eilen näytti ottamiaan valokuvia. Toiset silmät - toinen näkökulma.

Ps. Yritän kirjoittaa tästä edes lähes päivittäin, jotta pääsen oikeaan kirjoitusvireeseen muuntyyppistä tekstintuotantoa kohti. Se flow...

Maahanmuutto ja maaseutu

Ajattelin pitkään, että tähän nauriiseen en koske. En, koska se on liian arvoladattu, liian leimaavaa - ajattelet asiasta ihan mitä hyvänsä. Valitset puolesi: olet rasisti, tai suvakki ja jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan. Huoh, muita sävyjä ei kertakaikkiaan ole olemassa!

Olen myös odottanut ja kaiketi uskonutkin, että päättäjät tekevät työnsä johon heidät on suurella rahalla palkattu: siis tekevät päätöksiä! Mutta ei kun ei.

Ensin muutama fakta:

- Suomeen on saapunut vuoden alusta alkaen 30 565 turvapaikanhakijaa.
- Suomen väestöön suhteutettuna tp-hakijoita on tullut neljänneksi eniten Euroopassa.
- Tänä vuonna saapuneet tp-hakijat ovat lähtöisin suurimmaksi osaksi:

•  Irakista 19 819
• Afganistanista 4 553
• Somaliasta 1 938
• Paljon puhutusta Syyriasta vain 751, eli 2,5% (Lähde: Migrin taulukko "Vireille tulleet turvapaikkahakemukset" ajanjaksolta 1.1.2015- 29.11.2015)

 - "Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) arvioi marraskuussa, että Suomi myöntäisi turvapaikan vain joka kolmannelle hakijalle. Noin kaksi kolmesta turvapaikanhakijasta tulisi Suomeen elintason perässä" (Ylen uutinen).

Kaikista faktoista huolimatta tuntuu vallalla olevan vahva mielikuva siitä, että tulijat ovat syyrialaisia pakolaisia. Jos kaksikolmasosaa ei tule mitään pakoon, niin mikä on koko homman pihvi? Ajattelevatko EU:n päättäjät, että Lähi-idän monitahoiset ongelmat ratkeavat kun väestö siirtyy Eurooppaan?

Voisipa lohduttautua ajattelemalla, että tapahtukoon mitä hyvänsä, niin melskeet ovat kaukana täältä maalta. Mutta kun en voi, sillä vastaanottokeskuksia putkahtelee joka syrjäkulmalle kuin sieniä sateella. On vaikeaa ideoida mielekästä tekemistä pikkukylissä täysin eri kulttureista tuleville. Ulkona on pari tuntia valoisaa, jalkapalloa ei voi pakkasessa potkia, kirjastossa on lähinnä suomenkielisiä kirjoja, eikä suomenkieltäkään ole kovin motivoivaa opiskella kun ei tiedä saako jäädä vai ei. Viihdetarjonta on R-kioski, kyläkauppa ja pururata. Neljän seinän sisällä tilanteet kiristyvät, ja avot poliisilla on taas keikka tiedossa.

Nyt poliisi on herännyt, ja kehottanut perustamaan keskuksia vain niille alueille, jotka ovat riittävän lähellä poliisia. Ken uskaltaa, lukekoon Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtajan tuoreen blogipäivityksen "Työturvallisuutta". Lainaan päivityksestä kaksi huolestuttavinta kohtaa:

Näin pitääkin olla, mutta: vastaanottokeskuksia on sijoitettu ympäri Suomea, myös harvaan asutuille alueille. Siellä on perinteisesti jouduttu odottamaan sen yhden ja ainoan poliisipartion paikalle saapumista pahimmillaan tuntikausia. Tukipartio on yleensä toteutumaton haavekuva.

Tietoon on tullut tilanne, jossa ainoana paikalla ollut poliisipartio on joutunut taistelemaan tiensä ulos, kymmenien vihamielisten nuorten miesten piirittäessä sen. Vie aikansa, ennen kuin kotouttaminen on niin pitkällä, että maahanmuuttaja tajuaa suomalaisen virkamiehen koskemattomuuden. Meillä Suomessa poliisin kivittäminen ei ole kansanhuvi. Onneksi.

---

Pelkään pahoin, että kohta Suomessa kaduille tulee Ranskan mallin mukaisesti sotilaita. Ammattitaidon ja osaamisen kannalta sekin on parempi kuin tehtävien jakaminen siviileille täydennyspoliisijärjestelmän kautta.

Ehei, en kuvittele että kaikki tp-hakijat melskaavat ja ovat turvallisuusuhka. Eivät ole, vain pieni osa ja samasta osasta myös kaikki muut tp-hakijat kärsivät.

Olen onnellinen siitä, että olen saanut elää maassa jossa ei ole sotilaita kaduilla, piikkilankoja ja barrikaadeja. Samaa olen toivonut lapsilleni, mutta en ole enää millään tapaa varma Suomen tulevaisuudesta. Saako sanoa, että huolettaa ilman että on rasisti?

Edit. Lisätty yksi kappale