Hyvinvointivaltio sairastuttaa lapset?

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö, sen tietävät kaikki vanhemmat. Eikä sisaruksia pitäisi verrata keskenään, juuri edellä mainitusta syystä. Siitä huolimatta olen vertaillut, ja mitä muuta neuvolan kasvukäyrät ja pisteytykset ovat kuin - vertailuja.

Saimi on aktiivinen 2,5-vuotias, jonka puheenkehitystä pitäisi neuvolan mukaan seurata. Siinä missä eskaria käyvä isoveli osasi jo yksivuotiaana kertoa pitkiä tarinoita selkeästi ääntäen, kertoo Saimi asiansa omalla kielellään. Saimin kieli muistuttaa etäisesti suomenkieltä, mutta virokin on oikeastaan lähempänä suomea. Toki joukossa on paljon oikeita, suomenkielen sanoja, mutta runsaat omat sanat tekevät puheesta usein mahdottoman ulkopuolisen ymmärtää.

                                                          

...sanoi Saimi levitettyään koko rullan.

Saimi=Maamis
Ketsuppi=piikus
Sukka=ookis
Lusikka=ootus
Onnistua=ootis
Maito=aatee
Keppi=piiki
Paperi=papi

On hyvä, että neuvolassa seurataan lapsen kasvua ja kehitystä, jotta lasta voidaan tarvittaessa auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Epätoivottuna sivutuotteena kontrolli kuitenkin lisää vanhempien huolta; usein täysin turhaan. Tästä asiasta ei puhuta, vaikka lähes kaikki tuntevat tapauksia, joissa juuri kontrollointi on ongelman ydin - ei lapsen kasvu ja kehitys sinällään.

 Jos Saimi olisi meidän esikoisemme, eikä neljäs lapsemme, olisin taatusti huolesta soikeana. Nyt en ole, sillä tiedän kuinka jokainen lapsi todellakin on oma persoonansa ja neuvolan taulukot ovat vain viitteellisiä, eivätkä sisällä pyhää tietoa ainoasta oikeasta tavasta kasvaa ja kehittyä.

Toimintatapojen lähtökohtana ei ole mikään yksittäinen neuvola tai neuvolajärjestelmä sinällään, vaan koko yhteiskuntamme tapa normittaa, säädellä ja byrokratisoida jokainen tapaus, ja varsinkin jokainen poikkeama. Toki poikkeama voi kertoa esimerkiksi kehitysviivästymästä - tai sitten ei. Poikkeama voi kertoa myös lapsen omasta persoonallisuudesta, eikä sitä tarvitse diagnosoida, lääkitä tai tilastoida.

Suomi on maa, jossa keskimääräinen koulutustaso on maailman korkeimpia. Entäpä jos ihmisten omat kokemukset ja näkemykset nostettaisiinkin etualalle, ja samalla normit ja keskimääräisyydet jätettäisiin taustatueksi? Kun ajattelee hyvinvointivaltioksi nimettyä yhteiskuntaamme kaikessa mitassaan, syntyy näkemys kansalaisesta sääntöjen ja kieltojen kohteena. Nykyisen kehityksen jatkuessa yhä useampi tuntee tukehtuvansa suomalaiseen hyvinvointivaltioon. Hyvinvointivaltio ei enää helli, se kuristaa.