Joki on kauneimmillaan aina aamuisin, niin kesälläkin. Kaikkien silmissä joki ei kuitenkaan välky minään vuodenaikana kauniina, vaan ikuisesti sameana ojapahasena. Eikä se ole mikään ihme, sillä vielä 1980-luvulla joen vesi virtasi keltaisenruskeana vaahtona. Vesi myös haisi: lemu oli tympeän ja eltaantuneen järkyttävä cocktail.
Tuolloin ajatus joen virkistyskäytöstä oli kuin satukirjasta reväisty, tosin jotkut innokkaat onkivat virrasta kaloja - heittääkseen ne hetkeä myöhemmin takaisin jokeen. Vuosikymmenen loppupuolella nahkatehdas lopetettiin, mutta mielikuva jäi elämään ja se vaikuttaa vieläkin, vaikka vedenlaatu on täysin toinen kuin tehtaan toimiessa.
Kaikki eivät onneksi suhtaudu jokeen vanhojen mielikuvien pohjalta. Mies on kotoisin alueelta, jossa on toistasataa järveä ja vesi on hänelle luontainen elementti. Vettä se on joenkin vesi ja joessa uiminen virkistää yhtä hyvin kuin järveen pulahtaminen. Siksi ei ole kesäpäivää, etten kuulisi jalkojen läpsähtelyä laiturilta ja veteen molskahduksia, kun lapset hyppäävät uimaan.
 |
| Saimi halusi kävellä edestakaisin isoveljen "karviaismetsäksi" nimeämässä paikassa pihan laidalla. Isoveli juoksi aina päiväkodista tultuaan suoraan karviaspuskiin marjoja syömään. Yhtenä syksynä Lauri tyhjensi marjoista kolme karviaispensasta - osan ihan raakoina. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna kuulua itsestäsi - näpyttele viesti, kiitos! Odotan viestiäsi!