Kaikkea ulkomailta - suuri verkkokauppavertailu

Olen ostanut ulkomaisista verkkokaupoista pian vuosikymmenen ajan ja kertonut aiemminkin kokemuksistani. Postaus on ollut suosituin raapustukseni, ja aloitan nyt kesän kuluksi kantositeeseen kytkettynä suurprojektin, jossa arvioin, tutkin ja hutkin kymmeniä verkkokauppoja. Täydennän listaa pikku hiljaa, ja teen lisäyksiä ja tarkennuksia jos niin toivotaan :)

Kokemukset ovat luonnollisesti subjektiivisia ja täysin epätieteellisiä, eikä minulla ole kaupallisia yhteyksiä liikkeisiin.

Löpinät sikseen ja asiaan.

1. ALIEXPRESS (www.aliexpress.com)

Aliexpress on kuin valtava nettitori, jossa yksittäiset kiinalaiset myyvät uutta tavaraa, usein suoraan tehtaalta toimitettuna (eli drop shipping -myyntiä). Tämä on merkittävin ero eBayhin, jossa myydään myös käytettyä tavaraa.

Maksuvaihtoehtoja on useita, yleisimmät luottokortit käyvät ja erikoisuutena on Alipay, joka vastaa kaiketi Paypalia. Rahat vapautetaan Alilta lopullisesti myyjälle kun olet vastaanottanut tuotteen ja vahvistanut tilauksen saapumisen. Jos et saa tuotetta määrätyn ajan sisällä, voit riitauttaa kaupan ja saat halutessasi rahasi takaisin (tai sovit myyjän kanssa odottavasi tuotteen saapumista vielä tietyn määräajan).

Mitä hyvää?

Hinta, hinta ja... Alin vahvin puoli tuli varmasti selväksi. Tuotteita löytyy jo eurolla tai parilla ja postituskulut ovat usein ilmaiset. Miten ihmeessä kiinalaiset sen tekevät? Huomaa myös, että samaa tuotetta voi myydä tuhansia eri myyjiä, joten hinnat vaihtelevat paljon. Voit saada saman mekon yhdeltä myyjältä kympillä kun taas toinen pyytää satasen.

Olen tilannut Alista yli sata kertaa ja kaikki paketit ovat yhtä lukuunottamatta tulleet perille. Ehkä olen ollut poikkeuksellisen hyväonninen, en tiedä. Joskus harvoin toimitusajat ovat venyneet kolmeksi kuukaudeksi.

Valikoima on valtava, kaikkea löytyy - myös kopiotuotteita. Niiden ostaminen omaan käyttöön on sallittua, mutta myyntiin ostaminen ei (huomio huutis). Ali on siivonnut viime vuosien aikana huomattavasti sivustoaan kopiotavarasta, joka on johtanut siihen että myyjät sumentavat kuvissa brändilogot. Muista helppo nyrkkisääntö: jos Diorin laukku maksaa viisi euroa, se ei ole Diorin laukku. Ja ihan tosi, joku aina yllättyy tästä ja valittaa: "Ei ole totta, täähän on kopio" (sori brassit ja venäläiset, mutta olette kunnostautuneet tässä lajissa).

Kerrataan vielä - valikoima on ihan jätte. Jos Huutonetti on Uimastadionin maauimala, on Aliexpress Tyynimeri. Kaikkea löytyy, mutta en tilaisi mitään elollista. enkä myöskään mitään suuhun laitettavaa. Kuten: "Promotion made in 1970 Chinese Ripe Puer black Tea green natural health food,old tea cooked Pu erh tea lose weight products". (sumensin kaupan numeron)

Mitä huonoa?

Laatu vaihtelee todella paljon. Olen saanut kotiini muun muassa housut, joissa on vyötärönappi mutta ei napinläpeä...Turkisreunaisista käsineistä pöllysivät karvat ilmaan ja suoraan suuhun, pitkä naisten neuletakki olikin kokoa kolmevuotias ja pikkupyyhekumit olivat tosi pikkuisia - etusormen kynnen kokoisia.

Vaatteiden ja kenkien koot ovat kiinalaisia, eli todella pikkuriikkisiä. Jos olet Suomessa kokoa M, voi kiinakokosi olla vaikkapa XL tai XXL. Lue mitat huolella ja käytä mittanauhaa! Myös vaatteiden pituudet näyttävät kuvissa kiinattarien päällä toisilta: kuvassa puolisääreen ulottuva hame voi olla päälläsi minihame.

Kenkien. laukkujen ja käsineiden ostamisesta olen luopunut kokonaan - liian vaikeaa.

Mitä suosittelen?

Kännykkäkuoria ja -latauspiuhoja, kosketusnäyttökyniä, mekkoja, paitoja, sukkia (huomioi pienet koot), alusvaatteita, huiveja. lasten kerhotossuja, sisustustavaroita, koulutarvikkeita (kyniä, pyyhekumeja jne), viemärinavaajia (sellaisia rassityyppisiä), nappeja, jääkaappimagneetteja, hiustarvikkeita (pinnejä, pompuloita, koristeita), meikkisiveltimiä...

Mieleen jääneitä juttuja..

Kirjailija Katja Kettu taitaa myös ostaa Alilta. Ainakin hänellä oli naistenlehden kuvassa tismalleen samanlainen mekko kuin mitä omasta kaapista löytyy. Tai sitten Alissa kävi joku uniikkibutiikki.

Alissa on myyjäpersoonia laidasta laitaan. Kun kyselin yhden myöhässä olleen tuotteen perään, asioin selvästi räppärityylisen kauppiaan kanssa. "Hei muru, relaa vähän - se on jo matkalla." Oukei, paketti tuli, enkä muista enää menikö siihen lopulta kaksi vai kolme kuukautta.

~~~~~~
Jatkan verkkokauppa-aiheesta toisessa blogissa, ja laitan linkin hetimmiten tähän. Ajattelin, että niin on järkevämpi koska tästä aiheesta tulee kilometrin pituinen.

Brexit - EU kellahtaa kampaajien korkokenkiin

Etsi kuvasta kanootti. Joella on käynyt tänään kova kuhina: kanootteja ja moottoriveneitä viipottaa edestakaisin. (Kehno kuvanlaatu, koska otin kuvan ikkunan läpi vasemmalla kädellä).

Jos seurasi brittiläisten medioiden verkkokeskusteluja ennen äänestystä, huomasi että EU-kannattajia sai etsiä täikamman kanssa. Jos taas seurasi vain Ylen uutisointia, tuli vakuuttuneeksi siitä että vähintään neljä brittiä viidestä kannattaa EU:ta. On päivänselvää, että Yle kaivoi haastateltavansa Lontoon metrotunneleista, eikä vaikkapa maaseudun luomutiloilta.

Vaikka meille toisin vakuutetaan, alkoi pyhän ja ikuisen EU:n hajoaminen tästä päivästä lähtien. Prosessi on pitkä ja kivulias, mutta kun se on nytkähtänyt liikkeelle, ei exit-junaa pysäytetä Merkelin kyyhkysmaalailuilla. Rauhan nobelisti EU ei kaadu "muita kulttuureita suvaitsemattomien ja kouluttamattomien junttien" kampittamana, vaan se kellahtaa ylitehokkaisiin imureihin, parturi-kampaajien korkokenkiin ja wc-pönttöihin - eli hupaisien säädöksien ja säädösluonnoksien tehtailuun. Kaikkeen tärkeilevään ja itseriittoiseen mukatekemiseen todellisten ongelmien ratkomisten sijaan.

Eurooppa voisi olla halutessaan tulliton ja yhteistyötä tekevä vapaakauppa-alue ilman nykyistä korruptoitunutta byrokratialinnaketta, mutta se vaatisi nykyisen himmelin purkamisen. Ja kukapa sitä omaa oksaansa sahaisi, sanoi meppi kun 21 000 euron avustajamäärärahan kuukaudessa kuittasi.

Se, miten suomalainen media seisoo nyt yhtenä rintamana ilmoittaen typerän saarikansan äänestäneen väärin, ei ole pelkästään noloa vaan myös demokratian halveksuntaa.

Itse en ole huolissani Brysselin teknokraattien urakehityksen katkeamisesta, vaan nettiostamisen hankaloitumisesta brittiläisistä verkkokaupoista. Toisaalta uskon, että tämäkin pulma ratkeaa parhain päin, sillä eivät britit ole epärationaalisia kapinoitsijoita vaan rohkeita oman polkunsa tallaajia.

Hyvää rohkeaa juhannusta!

Hyvästi ambulanssit, hyvästi hätäkeskus

"Äidiltä meni taas olkapää, tarvittais ambulanssi tänne". Esikoinen soitti jo 12-vuotiaana tottuneesti hätäkeskukseen, kertoi sijainnin ja selitti tilanteen. Tapahtumaketju meni aina saman kaavan mukaan: lapsen puhelu ei koskaan riittänyt hätäkeskukselle, vaan jouduin ähkimään samat asiat omituisessa vääntyneessä asennossa, välillä tuskasta kiljahdellen. Ja sitten tuli ambulanssi - joskus vartin päästä, joskus puolentoista tunnin.

Kaupungissa vietiin suoraan sairaalaan, mutta täällä ensihoitajat sanoivat että kuoppaisen, tuskaisen matkan vuoksi on parempi laittaa olkanivel heti paikoilleen. Olin samaa mieltä - yhden matkan perusteella. Makoilin siis kaksikin kertaa saman kuukauden aikana vatsallani keittiön pöydällä, tippapussi roikkui kattolampusta ja ensihoitaja laittoi olkapäätä paikoilleen. Joskus olkanivel plumpsahti ensimmäisellä yrityksellä takaisin, joskus se ei mennyt kolmannellakaan yrityksellä. Voimakkaasta kipulääkityksestä huolimatta saatoin huutaa tuskasta.

Olin toki yrittänyt saada nivelen itsekin kohdallaan. Nivel ei mennyt mihinkään, mutta taju sen sijaan meinasi mennä.

Kun olkapää menee sijoiltaan pitää terveellä kädellä vaistomaisesti kiinni holtittomasti roikkuvasta kädestä, sillä jokainen arvaamaton liikahdus on kuin voimakas sähköisku, salamana välähtävä kiputälli. Se laittaa huutamaan, vaikka kuinka päättäisi pysyä tyynenä vaikkapa vain siksi, että vauva on nukkumassa.

Yhden kerran olkanivel meni sijoiltaan, kun olin kahdestaan kotona vauvaikäisen kuopuksen kanssa. Siinä sitten oli kaksi parkuvaa tyttöä: toinen huusi pelästyneenä pinnasängyssään ja toinen pinnasängyn vieressä. Vauvan silmin tilanne oli epäilemättä omituinen: äiti yrittää leperrellä mukavia, kunnes kiljuu tuskasta muutaman sekunnin ajan ja jatkaa sitten taas lepertelyä. Todellista kaksoisviestintää.

Viikko sitten joessa oli todella paljon siitepölyä.

Kuopus leikkii Frozenin Elsaa ja pukeutuu joka päivä juhlamekkoon. .

Opin tuntemaan myös alueen ensihoitajat. "Soita vaan, niin tullaan taas laittamaan paikoilleen, mutta toivottavasti ei ihan heti nähdä", huikkasi yksi lähtiessään. "Eihän teidän elämästä tule yhtään mitään", totesi toinen. Olin samaa mieltä, mutta koska leikkauksen tulos on omalla kohdallani hyvin epävarma, halusin aina uskoa että nyt se pysyy, kunhan varon vielä tätäkin liikettä. Ei siis enää kärpäsen lätkäisyä katosta (kärpänen kyllä kuoli), ei enää imurointia oikea käsi edellä, ei enää nopeaa käden nostoa kasvojen suojaksi, ei enää auton oven kurkottelua, ei vessapaperin kurkottelua, ei nopeaa sängystä nousemista.... Elämä oli täynnä sääntöjä ja sääntöjen hetkellinen unohtaminen saattoi johtaa ambulanssin tilaamiseen.


---------VAROITUS HERKILLE, ALAKUVASSA TÄHYSTYSLEIKATTU OLKAPÄÄ :D ------

Kymmenen sijoiltaan menemistä riitti ja nyt leikkaus on onnellisesti takanapäin. Ennen leikkausta olkapää oli työntynyt eteen, selkeästi pienempi kuin vasen ja romahtaneen näköinen. Etukäteen kerrottiin, että siihen laitetaan yksi tai kaksi ankkuria (kuten yleensä), mutta laitettiinkin viisi. Uusi olkapää on kaunis, iso ja...vähän kipeä. Onneksi ei kovin kipeä ja pärjään nyt Buranalla.

Leikkaus meni hyvin, vaikka pelkäsin elämäni ensimmäistä nukutusta todella paljon. Ahtaanpaikankammoisena ajattelin, että naamalle työnnetään väkisin eetterimaski. Ja sitäkin ajattelin, että en ehkä herääkään. Nukusaine laitettiinkin suoraan suoneen ja leikkaussali oli valoisa tila isoine ikkunoineen (olin kuvitellut jotain hautakammion tapaista). Anestesiasairaanhoitaja oli hymyilevä ja sitten katkesi filmi. Kun heräsin olin nälkäinen, ja olisin halunnut syödä heti osastolle tultuani. Huolehtivainen hoitaja sanoi, että olen kovin kalpea ja sain ruuan sijaan happiviikset.

Myöhemmin hoitaja kertoi, ettei minua leikannutkaan etukäteen tapaamani lääkäri, vaan ylilääkäri hallintopuolelta. Hämmennyin siitä, ja kysyin kauhistuneena että leikkasiko minut joku byrokraatti? Hoitaja vakuutti, että kyseinen henkilö leikkaa kyllä joka päivä ja on juuri siirtynyt hallintoon. Seuraavana päivänä byrokraattikysymys nauratti, etenkin kun toinenkin hoitaja mainitsi jälleen, että leikkaaja oli erittäin kokenut. Ihmettelin vähän aikaa, miksi asia pitää ottaa taas esille, kunnes muistin kysymykseni.

Kuntoutus on vielä edessäpäin ja kestää kuukausia. Toivon kuitenkin, että voin sanoa vihdoin hyvästit ambulansseille ja hätäkeskukselle!

Tähystysleikatussa olkapäässä on kolme viiltoa edessä, kaksi takana. Todella siistiä jälkeä ainakin omasta mielestäni. Kuva on otettu heti laastarilapun repimisen jälkeen ja desinfiointiaineetkin pääsivät kuvaan mukaan :) (en ole siis liasta läikikäs)

7-vuotias ui nyt joessa

Joessa on lievä virtaus, pojan jalat eivät yllä pohjaan ja vesi on tummaa - ei sieltä erota edes omaa kättään. Olisi hienoa olla nyt zen-ihminen tai edes lehmänhermoinen äiti, joka ei olisi huolissaaan ja murehtisi pikkupoikansa joka iltaisesta uimahetkestä.

Mies totesi, että hyvä uimataito on paras henkivakuutus etenkin kun pihassa on sata metriä rantaa.  Kun tytär pulahti aikoinaan ensimmäisen kerran jokeen, sain pidätellä itseäni etten hypännyt heti perään. Teimme silloin sopimuksen, että mies on laiturilla vahdissa ja itse olen... jossain muualla.

Hermoilu ei auta yhtään, koska uimataidon harjoittelu perustuu siihen, että vedessä selviää ja omat taidot pitävät pinnalla. Jos ei sitä usko, ei uimista voi ikinä oppia. Sama on monessa muussakin taidossa: ensin on ylitettävä pelkonsa - liittyy se sitten kaatumiseen, putoamiseen tai vajoamiseen pinnan alle.

Ja meidän 7-vuotiasta on taatusti peloteltu veden vaaroista ja veteen putoamisesta asuinpaikan vuoksi erityisen paljon, joten uimisharjoittelun pelkokerroin oli todella korkealla vielä vime kesänä. Mökin matalassa ja kirkkaassa rantavedessä poika vihdoin uskaltautui etenemään polvisyvyydestä pidemmälle ja oli lopulta kaulaansa saakka vedessä harjoittelemassa tuettuna uimaliikkeitä. Lopulta uimataito kantoi mökkijärvessä jo kolmen metrin päähän ja kevättalvella koulun uimakoulussa poika sai lisää rohkeutta. Niinpä hän ei pelännyt tipan vertaa jokeen menemistä, koska "osaan jo uida".

Mies on vahdissa laiturilla ja uidessa on selvät säännöt mihin suuntaan uidaan. Itse pysyttelen poissa lähettyviltä, mutta kurkkaan heti ikkunasta, jos kuulen meteliä rannasta. Aina kun lapset nousevat polkua pitkin, olen helpottunut. Kaipa tähän tottuu, kunhan tätä koko kesän työstää.

Ajatella, että entisaikaan lapset oppivat uimaan keskenään ilman aikuisen valvontaa. Tukin uittorännit olivat vauhdikkaita vesiliukumäkiä ja syvässä joessa pulikoitiin isoissa laumoissa ja mukana oli uimataidottomia. Nykyään haetaan extreme-kokemuksia toiselta puolelta maailmaa, mutta ennen lapsien elämä oli jatkuvaa extreme-seikkailua - ainakin nykymittapuun mukaan.

Uimari tulee koulusta, kuva otettu joskus toukokuun puolivälissä. Sen jälkeen piha on vihertynyt valtavasti.

Jos Saimilta kysytään, on kaunein kukka voikukka. Tyttö kantaa niitä joka päivä sisälle ja voikukat  pitää laittaa aina maljakkoon, muuten ne hänen mukaansa "sulavat".

Omanapuut ovat jo lakanneet kukkimasta (kuva otettu viikko sitten). Nyt parhaillaan kukkivat sireenit.