Mä oon autonainen

Kun muutimme maalle, hankimme hetimmiten toisen auton. Minua hirvitti. En ollut ajanut autolla yli kymmeneen vuoteen - en metrin metriä. Lapsetkin olivat hämmentyneitä: "En tiennyt, että osaat ajaa äiti". Niinpä, nyt olisi vain saatava itsensä uskomaan niin.

Selvitäkseni jokapäiväisestä ajamisesta ja ollakseni mahdollisimman rento, kehitin itselleni voimalauseen. Autolla ajaminen on yhtä helppoa kuin jätskin syöminen. Ajattelin lausetta aina ennen kuin käynnistin auton ja tadaa - tämähän sujuu itsestään. Paitsi, ettei sujunut.

                                  Saimikin on autonainen

Ensimmäinen talvi oli erittäin runsasluminen: lumi pöllysi ajaessa, se kinostui kylätielle korkeiksi valleiksi ja teki kaksikaistaisestakin isosta tiestä pöpperöisen yksiuraisen polun. Huomasin jääväni auton kanssa kiinni milloin mihinkin. Väistin vastaantulijaa ja jäin kiinni ojanpenkkaan: pääsin irti soittamalla naapurille, joka tuli hätiin traktorin kanssa. Jäin kiinni notkokohtaan oman tien päähän: nyt soitin miehelle, joka tuli hätiin lumilapion ja lumikolan kanssa. Lohdutti kuulla, että toinenkin autoilija oli kinoksessa kiinni parinsadan metrin päässä. Jäin kiinni jopa omassa pihassa peruuttaessani huolimattomasti - hain lumilapion auton perästä ja lapioin auton vapaaksi.

Peltoja halkova tie on haasteellinen matalalle autolle, tuuli puhaltaa pelloilta nopeasti irtolumet kinoksiksi tielle. Ei siis tarvita edes lumisadetta, kun vasta-aurattu tie muuttuu tunnissa-kahdessa lumiesteradaksi. Miehet jakoivat auliisti neuvoja: "Lumipöykyssä ei saa jarruttaa, eikä varsinkaan pysähtyä. Tasaista kaasua koko ajan ja rohkeasti yli".

Kerran ajoin kotiin kaksi lasta kyydissä ja tie oli täynnä valleja. Radiossa soi Vicky Rostin "Sata salamaa" ja kun hoilasin sata salamaa iskee tulta - ajoin pöykkyyn ja kun koko elämä räjähtää - sivuikkunoista ei nähnyt muuta kuin valkoista lumipöllyä. Kotipihalla olin helpottunut ja vilkaisin lapsia - kumpikin nukkui sikeästi, eikä ollut lainkaan tietoinen taistelustani lunta vastaan.

Lumitalvi oli paras ajokoulu ikinä. Kun kesä koitti, olin lumen lisäksi vapaa ajopelosta. Kun ajan, en enää ajattele ajamista ja sen kunniaksi voin syödä vaikka jätskin.

Maalaiselämää kestänyt 24 päivää ja ennätysluminen talvi