Lupaus: kuuntelen puhelinmyyjää kaksi lausetta

Olin juuri värjäämässä hiuksia, kun puhelin soi.
– Täällä Putte Puhelinmyyjä X-kustantamolta, hyvää päivää! (nimet muutettu :)

Olin tuskastunut. Mitä sotkuisempi homma on kesken, sitä varmemmin puhelinmyyjä soittaa.

– En osta yhtään mitään, olen sanonut sen jo ainakin tuhat kertaa. Kiitos ja heippa! Katkaisin puhelun välittömästi, ja aloin paasaamaan miehelle kuinka puhelinmyynti pitäisi kieltää. En halua ostaa mitään puhelimitse – en pikkuhousuja, sukkia, D-vitamiinia, katto- tai ikkunaremonttia, autotallin ovia, vakuutuksia, sähkö- tai nettiliittymiä ja aikauslehtiä – kaikkea tätä ja paljon muuta on puhelimitse kaupattu.

Haluan nähdä mustaa valkoisella, aina. Hölöttäähän voi mitä hyvänsä, sen hyvin tiedän itsekin. Mies rauhoitteli ja sanoi, että työtähän soittajakin vain tekee, eikä se ole mikään herkkutyö. Niinpä, tiedänhän minä. Olen itsekin tehnyt puhelintyötä, tosin tutkimushaastatteluja enkä myyntiä. Silti vastaaja ei kuunnellut usein sanaakaan mitä sanoin, vaan totesi ihan aluksi "en osta mitään". Joskus teki mieli sanoa väliin: "No, oikein hyvä juttu kun en voi mitään myydäkään." Juuri se, etten saanut selittää asiaani yhtään, teki tilanteesta epäreilun tuntuisen. Ymmärsin hyvin vastaajia, mutta olisin toivonut pientä, kahden lauseen pituista malttia. Jos vastaajaa ei sitten osallistuminen kiinnostanut, kiitin kohteliaasti ja lopetin puhelun siihen. Silloin jäi aina parempi mieli, olinhan saanut kertoa asiani, vaikka en saanutkaan vastaajaa osallistumaan tutkimushaastatteluun.

Ja nyt toimin itse samoin, täysin yhtä tylysti. Ei vain jaksa kuunnella diipadaapajaarituksia ja hiusvärikin kuivuu jo päässä kököksi. Sillä viime kädessä ihminen toimii aina toisin, mitä on eläessään oppinut. Tietää, ettei kannata syödä jouluna itseään ähkyksi, ja syö silti. Tietää, että pitäisi liikkua ja että ulkoilusta tulee  hyvä olo – eikä liiku. Tietää, että suojalasien käyttö voi säästää tänä yönä silmät samoin kuin kypärän käyttö voi pelastaa polkupyöräilijän hengen. Tiedämme paljon, mutta toimimme toisin. Annan kolme uuden vuoden lupausta:

1. Kuuntelen puhelinmyyjää kahden lauseen verran ja kieltäydyn vasta sitten.
2. Hankin pyöräilykypärän vihdoin ja käytän sitä. (ei auttanut, vaikka Helsingissä hevospoliisikin huomautti kypärättömyydestä ohittaessani hänet: "Ja missäs äidin kypärä on?" Lisäsin vauhtia, ja ajattelin jo mielessäni että olisi aika omituinen näky kaartaa muskarin pihaaan hevospoliisi laukkaamassa kintereillä. Ystävä raahasi sitten samalla viikolla kypäräliikkeeseen ja ostin ainoan isoon päähäni sopivan kypärän, mutta kun se oli miesten mallia, niin sinnehän se jäi - kaapin perälle.)
3. Kertaan kielioppisääntöjä Pirkko Leinon "Suomen kielioppi" -kirjasta. Tämän homman olen jo tavallaan aloittanut, sillä löysin juuri tästä kannettavasta pitkän ajatusviivan ( – ) ja vielä pidemmän ( — ). Eka tulee näppäinyhdistelmällä Alt+0150, ja toinen Alt+0151. Tietysti ne voi kaivaa jostain näppäinasetuksistakin, mutta sen homman opettelu jää ensi vuoteen. Mitä lupauksia sinä olet antanut?

Hyvää uutta vuotta 2016!

Miehellä on nostalgiakausi, skannaa vanhoja matkakuviaan 

ja katsoo JOKA PÄIVÄ dvd-levyltä Heikkiä ja Kaijaa.

~~~~~~~~~~~ 
Joulu tuli tänään uudestaan kylään, kun saimme amerikanpaketin :) Kiitos!

Posti on muuten ihan sekaisin, vaikka eivät ainakaan Suomen postista tunnusta ongelmia. Kaikki on heidän mukaansa hyvin, vaikka viikossa aiemmin saapuneet paketit seilaavat nyt yli kolme viikkoa. Eivätkä viiveet koske pelkästään amerikanlähetyksiä, sillä tilasin itselleni pienen joululahjan Briteistä ja se on matkannut meille jo yli kaksi viikkoa.

Eräs nettikeskustelija väitti, että Suomen tulli on tulppana. Siellä ei kuulemma enää selvitä pakettivyöryn alta, koska ulkomailta ostaminen on raketoinut räjähdysmäisesti. Kannattaisi siis miettiä uudestaan suunnitelmia yleisen alvin nostamisesta 25 prosenttiin – veronkorotukset eivät Suomea pelasta.

Kuopus otti tabletilla selfien itsestään.