Kanankakkalammella luistelemassa

Mies sanoi, että vie ekaluokkalaisen luistelemaan lammelle. "Ette mene", parahdin heti, "jäät ovat ohuita." Pian tajusin, että mies puhui pellolle muodostuneesta lammesta, jossa vettä ei ole kovinkaan paljon.

Lammen jää on melkoisen röpöliäistä, joten jos sillä oppii luistelemaan, osaa luistella ihan missä vaan. Lauri oli innoissaan erikoisesta, vaikkakin samalla niin tutusta paikasta. Poika kaatui jäällä vain pari kertaa, mikä on hyvä suoritus ottaen huomioon kaikkien heinätupsujen, railojen ja röpökohtien määrä. Olen ylpeä näistä kahdesta luistelijasta :)

Edit. Lisätty lammen "nimi". Kun muutimme tänne ja kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä, haisi tienoolla keväisin kanankakka. Aloimme kutsua pellolle muodostunutta lampea Kanankakkalammeksi, ja sellaisena se on mielessä pysynyt. Tosin keväisin kun lammelle saapuu paljon muuttolintuja ja lintubongareita kiikareineen (ihan tosi :) kutsumme lampea "Lintulammeksi". Lampea voisi kutsua myös Joutsenlammeksi, koska laskimme joskus siellä viivähtäneen yhtä aikaa yli 40 joutsenta.

Vaihtopaikka ja turvaväline, ihan kaiken varalta.