Kuopuksen puhe on kehittynyt jättiharppauksin muutaman kuukauden aikana, mutta 3-vuotis neuvolassa ohjeistettiin silti tilaamaan yksi arviokäynti puheterapeutille. En ole tilannut vielä aikaa, neljännen kanssa ei vaan jaksa enää hötkyillä. Terapia-ajatkin ovat kiven alla, uskon että joku tarvitsee niitä kymmenen kertaa meitä kipeämmin.Meillä siis eletään mikkien tulvaa, mennään paakkaan (kauppa), joskus pitutaan sohvalta ja eilen tyttö näki kuvassa miehellä viisket. Viikon sisällä on ihmetelty, että "mikki paperi on seinässä?" (kysymys vessapaperirullasta), "mikki et laita viisi?" (mittasin neljä mitallista kahvinporoja) ja "mikki sinulla on pehmeä vatsa?" (silittelee äidin pömpöksi jäänyttä vatsaa).
Seuraava kyselyikä tulee kuopuksellakin murrosiässä tai sen kynnyksellä. Elämän suurimmat kysymykset ovat huomattavasti monimutkaisempia, eikä niihin vastaaminen onnistu enää samalla kun mittailee kahvinporoja. Mikä on elämän tarkoitus? Miksi minä olen syntynyt? Mitä kuoleman jälkeen on?
Niinpä, siinä sitä vastailee kieli keskellä suuta yrittäen olla samaan aikaan rohkaiseva ja viisas. Huomaan omien vastauksieni muuttuneen ajan kuluessa, en siis ole ihan samanlainen äiti kuopukselle mitä olen ollut esikoiselle. Toisaalta ihminen ei tule koskaan valmiiksi, joten onneksi voi toivoa antavansa kaikista viisaimpia vastauksia mahdollisena isoäitinä.
Ajatelkaa muuten, että oheinen kuva on otetu lokakuun loppupuolella. Puusta löytyi silloin vielä yksi syömiskelpoinen omena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna kuulua itsestäsi - näpyttele viesti, kiitos! Odotan viestiäsi!