sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Taas raato nurmikolla

Kevät on todellakin tullut! Varma kevään merkki on, se että linnut alkavat päivittäin kopsahtelemaan ikkunoihin. Eniten onnettomuuksia sattuu aamuvarhaisin, jolloin linnut ovat juuri heränneet yöpuulta ja pitävät kovaäänisiä keskustelusessioita lennellen samalla heikkopäisinä sinne tänne. Joskus yhtäaikaisissa kaksoistömähdyksissä elämänkulku katkeaa kahdelta linnulta samaan aikaan ja pahimpana päivänä ikkunoiden alta on kerätty neljä linnun ruumista.

Törmäilyt ovat keväällä ja alkukesällä päivittäisiä ja karkealla näppituntumalla arvioin, että linnuilla on törmäyksessä 75 % henkiinjäämismahdollisuus. Joskus jo kuolleeksi luultu lintu on herännyt täysin yllättäin, kuitenkin aina alle tunnin kestäneen tajuttomuuden jälkeen.

Aluksi jaksoimme aina haudata linnut maahan. Myöhemmin siirryimme "luonto hoitakoon" -taktiikkaan. Siirrämme linnut pois pihapiiristä pöpelikköön, josta kettu, ilves, kissa, haukka tai mikä lienee käy ne pian hakemassa.

Ihan heti linnut eivät ole loppumassa.Seudun linnusto on monipuolinen ja lintubongareita näkee keväisin lähipeltojen laidoilla. Uljain pihan vakiovieras on kanahaukka. Olemme nähneet sen pari kertaa pihapuussa, ja kerran se lensi päin keittiön ikkunaa, jolloin saimme hetken aikaa seurata tajutonta haukkaa lähietäisyydeltä. Lintu tokeni nopeasti, joten edes kuvaa ei ehtinyt hetkestä nappaamaan.

Lapset tekivät pahvihaukan pelotteeksi terassille.
Ajattelen, että lintujen kopsahtelut ovat osa evoluutiota, jossa fiksuimmat tai onnekkaimmat jäävät eloon. Ihmisen toiminta on silloin sivuroolissa, eikä esimerkiksi verhojen asennolla ole mitään väliä.

Rohkeimmat tapaukset käyvät terassilla päivittäin, ja kun kaupungissa räkättirastas oli itselleni pelkkä sana, on se täällä välillä kirosana. Luonnon ja ihmisen kamppailussa ihminen on se, joka siivoaa kakat ikkunalaseista ja terassipöydältä päivittäin ja linnut senkun räksyttävät ja nautiskelevat vapaudestaan.Luonto voittaa aina, sillä siivoustyö ja monimutkainen siisteysnormisto on ihmisen murheita, ei lintujen.

Loppukevennykseksi vielä sisustusta... Olimme torilla perinteisillä markkinoilla ja ostin ison, tervaan upotetun pärekorin. En tiedä vielä raaskinko laittaa siihen polttopuita:)

Pidän käsintehdyn korin muodosta ja yksityiskohdista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna kuulua itsestäsi - näpyttele viesti, kiitos! Odotan viestiäsi!