 |
| Ensimmäisellä soutukerralla oli harras tunnelma. |
Tänä kesänä se vihdoin tuli - vene. Voiko rannalla asua ilman venettä? Miehen mukaan ei voi, mutta silti veneen hankintaa edelsi vuosien haikailu ja edestakainen huopaaminen.
Kyse on isosta hankinnasta, jonka arvo on vain viihteellinen. Isossa lapsiperheessä on rahareikiä ja menot kasvavat lasten kasvaessa. Siinä missä kaksivuotias on kulkenut koko ikänsä isosiskon vanhoissa vaatteissa ja vain lahjaksi saadut ovat olleet uusia, ovat isompien lasten tarpeet ja toiveet täysin eri planeetalta.
Maaseudun lapset eivät elä kulutuskuplan* ulkopuolella - valitettavasti. Netti levittää trendit asuinpaikasta riippumatta ja tyttöjen maailma on täälläkin brändihakuinen jo ala-asteiässä. Ei yhtä paljon kuin esimerkiksi Helsingissä tai Espoossa, mutta kyllä meidänkin 11-vuotias tyttäremme tietää tasan tarkkaan mikä on in ja mikä out.
Isossa kokonaisuudessa lasten tavarahankinnat ovat kuitenkin pikkujuttu. Auton pitäminen tulee todella kalliiksi ja kun maaseudulla asutaan niin kaksin kallihimpi. Vanha talo vaatii laittamista, pihaankin olisi hyvä tilata taas soraa ennen kurakelien alkamista ja terassin kunnostusprojekti jatkuu. Ja ne omat toiveet... Ne siirtyvät, siirtyvät ja siirtyvät. Odottavat parempaa aikaa, hautautuvat ja pulpahtavat jälleen takaisin mieleen - kuten vene. Joka kevät mies puhui veneestä ja vaikeni sitten jonnekin kauas tuijottaen. Tänä keväänä saman monologin jälkeen sanoin, että hanki se vene NYT. Sillä aina on tai aina tulee jotain muuta, jotain tärkeämpää. Parempaa aikaa ei tule, eikä se tule odottamalla, paras aika on nyt - huomisesta ei kukaan tiedä. Ties vaikka odottaessa joki kuivuisi, tai kasvaisi umpeen isosorsimoa.
 |
| Kuin vene kuivalla maalla |
Niinpä meille laskettiin toukokuussa vene hiekkakasan päälle. Täytyy sanoa, että vene istuu maisemaan ja kun mies pääsi ensimmäisen kerran joelle soutelemaan melkein aisti, kuinka taivaalliset pasuunat soittivat ja paratiisin portit olivat apposen auki:)
Olisi ollut kiva lopettaa postaus tähän tunnelmointiin. Vene on suomalainen Kaisla-vene, tehty "perinteitä ja laatua vaalien". Kaisla kertoo myös, että "kaikki veneemme valmistetaan konsernin omalla tehtaalla ja pystymme näin myöntämään Kaisla veneille 5 vuoden takuun".
Laatutuotannosta ei tulisi heti mieleen, että veneen keulan istuinpaikkaan tulee useita murtumia parin soutelun aikana. Niin kuitenkin meidän soutuveneelle tapahtui. Veneen valmistajaan on oltu yhteydessä ja yritys on kysellyt meiltä lisätietoja, mutta pitkä hiljaisuus ei lupaa hyvää. Tietysti on aina mahdollista, että meille sattui laatutuotannon ainoa maanantaikappale. En kuitenkaan omien kokemuksien perusteella uskaltaisi suositella Kaislaa. Jatkosta riippuu, millainen maku tästä suomalaisesta tuotteesta jää.
 |
| Ranta on kauneimmillaan ennen juhannusta. Isosorsimo valtaa koko ajan suuremman elintilan ja samalla tukehduttaa kaikki muut kasvit. Kasvin poistamien on erittäin työlästä, sillä se pitää poistaa juurineen. |
*Kupla-sanan jatkuva viljely vaalien jälkeisenä ilmiönä haisee jo (ei koske puhetta ja kuplia -blogia:), samoin sana "vatulointi". Onneksi "ruohonjuuritaso" meni vuosikymmen sitten pois. Toivottavasti "voimaantuminen" hiipuu myös ja haudataan yhdessä "innovoinnin" kanssa.
(Edit. Korjattu julmetusti kirjoitusvirheitä ja lisätty kuvateksti)
Ahhhahhaa, ensinnäkin: ihana toi sun loppukaneettis! Muakin kyllä vähän nauratti joka välissä kun lehdissä luki että joku elää kuplassa ja sieltä käskettiin kiivaasti pois :D :D :D Hih!
VastaaPoistaJa toi veneasia, siis meillä oli aluksi ihan sama meininki, mies haikas venettä kun rantaan muutettiin ja sitten kun se vihdoin hankittiin kertarykäsemällä (kun aina muuten jotain tulee!) niin arvaa kun sillä mihinkään ees päässyt kun oli niin raskas ja joessa virtas liian lujaa (tai olishan sillä päässyt meiltä pois mutta takaisinpäin piti mieluusti tulla kans). Sitten alkoi julmettu perämoottorin hankinta, samalla kaavalla, ensin vuosia haikaillen ja ja ja.... meidän vene on Toutain. Tuolla se edelleen kelluu, mä viime kesänä koitin soutaa sillä tossa niin että olin narulla rantalaiturissa kiinni.... tsemiä teidän reklamaatioihin!
Oon ihan noviisi veneilyssä, mies taas on veneillyt paljon mökillä jo pikkumuksusta alkaen. Narukikka ei ole tullut mieleen, tosin jos siihen päätyisin, mies tai lapset varmaan filmasivat räpellyksen:)) Hirvittää etukäteen veneen kääntäminen (siis se jos kääntöalue loppuu kesken) ja muutenkin se sukkulointi. Vähän kun ajaisi autokoulun ekan ajotunnin täpötäydessä parkkihallissa.
VastaaPoistaVene on sinällään ihan hyvä, paitsi ne murtumat istuinosassa. Mies on kehunut Kaislaa kevyeksi soutaa (se lasikuitu) ja helpoksi käsitellä, vaiikka on kuulemma ihan erilaista soutaa järvellä kuin joessa.
Niin ja moottori on tietysti pakko saada... Ei tänä kesänä, mutta joskus. Jaksaa sitten tehdä pitkiäkin matkoja myös toiseen suuntaan, vastavirtaan palatessa moottori on ehdoton juttu..