Vanhempainillassa: hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty

"Suunnitelmat on nyt tehty, nyt vain toteuttamaan niitä", sivistysjohtaja päätti puheenvuoronsa ja purjehti saman tien salista ulos seuraavaan tilaisuuteen. Lässähdin tuolissa alaspäin - siinäkö se uusi opetussuunnitelma oli? Homma on toteutusta vaille valmis.

Paljon sanoja, paljon kauniita ajatelmia, hienoja lupauksia ja visioita. Silti ainoastaan mieleen jäivät kaksi konkreettista tietoa lasten koulusta: toinen oli välitodistuksen korvaaminen arviointikeskustelulla ala-asteella ja toinen fakta siitä, että oppilaat saavat ala-asteella vain pakollisen valtakunnallisen minimimäärän opetusta.

Konkreettista oli myös salissa olevien tyhjien penkkirivistöjen määrä. Vanhempia oli saapunut kuulemaan uusia visioita ehkä noin kolmannes siitä määrästä mitä päätösjuhliin saliin pakkautui.

Suomessa on ollut pitkään vallalla suuntaus, jossa rakastetaan kaikkea suunnittelua ja pohtimista. Sen sijaan toteutuksella ja arjen kuvioilla ei nähdä olevan niin suurta merkitystä, ne hoituvat ikään kuin itsestään upeiden visioiden siivellä. Tämä ajattelumalli läpäisee koko yhteiskunnan ja se näkyy ihan kaikessa - asuntojen rakentamisesta alkaen koulutusjärjestelmään saakka.

Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että haromme tyhjää. Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty - sitä ei tehty lainkaan. Hieno sana, kuten digiloikka, on vain sana. Sinällään se on tyhjää, vain ajatelma ja lupaus jostain uudesta. Ilman resursseja se jääkin lupaukseksi ja jäljelle jää vain sana, jota papukaijamaisesti toistetaan joka käänteessä ikään kuin tarpeeksi suuri määrä toistoja muuttuisivat toimiviksi ohjelmiksi, laitteiksi ja uudenlaisiksi opetusmenetelmiksi.

Elämme arkea, ei suunnitelmia. Käytännössä digiloikka kilpistyy siihen, kun esiin otetuista tableteista puolet päivittää itseään oppitunnin ajan ja toinen puoli ei suostu muuten vain avaamaan käytössä olevaa opetusohjelmaa. Onneksi oppikirjoista ei olla ihan vielä luopumassa, siirtymäaikaa todellakin tarvitaan.

Suunnitelmien Suomi uskoo vakaasti valitsemaansa linjaan. Sivistysjohtaja mainitsi sivumennen, että nyt opetushallitus alkaa tekemään seuraavaa, kymmenen vuoden päästä toteutettavaa opetussuunnitelmauudistusta. On ihmeellistä, kuinka jossain korkeamman tiedon virastossa voidaan nähdä millaista opetusta ja oppimista Suomessa tarvitaan kymmenen vuoden päästä. Itse näen edessä vain sumua, en tiedä millainen Suomi ja koko maailma on edes vuoden päästä.

Sillä suunnitella voi aina ja erityisen lennokkaasti silloin kun käytännön toteutuksesta ei tarvitse välittää.