Kannoin kotiin viattoman näköisen Rainbow-hillopurkin lähikylän Salesta ja olin tyytyväinen ostokseeni kunnes tytär sanoi hillon maistuvan omituiselle, eikä ainakaan puolukalle. Katsoin heti päiväystä - ja sitähän riitti peräti elokuulle 2018. Maistoin hilloa saman tien. No, kyllä siinä puolukkakin maistui, mutta jälkimaku oli kitkerä, ei puolukkamaisen hapan.
Lukulasit päässä näin vihdoin etiketin pienen tekstinkin. "Puolukan alkuperämaa päiväyksen yhteydessä. S=Ruotsi, F=Suomi, R=Venäjä, C=Kiina." Katsoin kannen päiväystä uudelleen. Ja puolukkabingossa voitti tällä kertaa kirjain "C".
Ei ole ikinä pälkähtänyt mieleen, että Kiinasta tuodaan Suomeen myös PUOLUKOITA. En ole edes tiennyt, että Kiinassa kasvaa tai kasvatetaan niitä. Voihan olla, että valtavasta maasta löytyy puhtaita metsiä puolukkamättäineen, mutta näen mielessäni taivaalle savua kylvävän tehtaan jonka vihertävällä juoksutusvedellä kastellaan etäisesti puolukkaa muistuttavia, muovimaisia punaisia marjoja. Kiinan ruokakohujen vaudittama mielikuva on huono, todellisuuden ja puolukoiden oikeasta suhteesta en tiedä.
Fysioterapia alkaa olla lopuillaan. Kaikki käden liikeradat eivät ole palautuneet, mutta pärjään nykyisilläkin ja hidasta edistystä tapahtuu koko ajan. Vielä kolme kuukautta sitten en olisi suositellut kenellekään olkapääleikkaukseen menoa, mutta nyt lähinnä ihmettelen miksi pelkäsin kaikki kuluneet vuodet leikkausta ja kestin jatkuvia sijoiltaanmenoja. Toipuminen on vaatinut paljon treeniä ja pitkää pinnaa, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin uskallan tehdä tavanomaisia liikkeitä oikealla kädellä, kuten kurkottaa käsilaukun autossa pelkääjän paikalta oikealla kädellä. Joten omalla kohdallani ratkaisu oli oikea, vaikka välillä meinasikin käämit palaa avuttomuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna kuulua itsestäsi - näpyttele viesti, kiitos! Odotan viestiäsi!