Miten suojella Väinöä?

Monenmoista metsäneläintä on pihalla nähty, mutta ei mitään vastaavaa kuin Väinö. Keväällä syntynyt ja Väinöksi ristimämme metsäjänis valtasi pihan kuukausi sitten ja herätti heti huomiota rohkealla käytöksellään. Ensimmäisen kerran kohdatessamme oli kuopus menossa jo käsi pitkällä silittämään Väinöä, kun kielsin koskemasta eläimeen. Ajattelin, että jäniksen täytyy olla jotenkin sairas, eihän epätavallinen, peloton käytös voisi kertoa muusta. Väinön silmät ovat kuitenkin kirkkaat, turkki paksu ja kiiltävä, ruoka maistuu jatkuvasti ja nopeuskin on sellainen, että seuraaminen vilistää silmissä. Johtopäätös olikin, että Väinö ei ole sairas, vaan huimapäinen ja seurankipeä, ja vähän yksinäinen nuori jänis.

Väinöä ei haittaa lasten kiljahdukset tai juoksuaskeleet. Kun ruohonleikkuri tai lehtipuhallin surraa, venyttelee Väinö vieressä selkäänsä tai rapsuttelee mustasuippoisia korviaan. Väinöllä on pihalla kaksi mielipaikka, toinen on keskipihan pensas yön makuusijaksi ja toinen on päivälepopaikka ulko-oven vieressä, päälle kaartuvien kasvien alla. Siellä ulko-oven edessä makoillessaan Väinö näyttää ihan vahtijänikseltä.

Väinön tulo on muuttanut monia arjen rutiineita. Ennen auton käynnistämistä pitää katsoa, onko jänis taas auton alla. Mies leikkaa muualta ruohon, mutta jättää Väinölle apilakohdat syötäviksi. Ulko-ovea avattaessa on samalla katsottava, ettei päästä jänistä sisään. Peitettä ravistaessa on katsottava, ettei samalla pöläytä roskia Väinön korvien päälle (näin tuli jo kerran tehtyä).

Viimeistään hämärän tullen Väinö pomppii päiväreissuiltaan kotiin keskipihan pensaaseen nukkumaan. Väinön kotiintuloaika on noin kello kahdeksan aikaan, joskus kyläreissuilla on venähtänyt yli yhdeksäänkin. Jos Väinö ei ole tullut hämärän tultua kotiin, on jänistä käyty pihalla huhuilemassa ja etsimässä, ja melkein samassa on viimeinenkin kyläliesu pomppinut kotiin.

Paitsi eilen illalla. Väinö ei tullut pihaan ja kun ulkovalot syttyivät, oli selvää ettei Väinö tule yöksi nukkumaan tuttuun pensaaseen. Pelolle on selvä syykin - edellisenä päivänä pihalla vieraili epätoivottu vieras. En ole ikinä ennen nähnyt yhtä röyhkeää kettua, joka kulkee talon vieruksia keskellä kirkasta päivää. Palohälytyskään ei olisi saanut meitä nopeammin ulos, kun bongasin ketun ikkunasta. Tempaisin oven suusta haravan käteen, yksi lapsista huusi samalla "kettu meni takapihalle" ja ryntäsimme kahdelta puolelta perään. Kettua ei näkynyt missään, se oli tietysti vilistänyt pöpelikköön. Väinö löytyi pelokkaana ulko-oven pusikosta, se värisi vähän ja yritti näyttää pensaan alla vielä pienemmältä mitä se oli.

Viimeiset kuvat Väinöstä ikkunan läpi otettuna. Väinö söi voikukan lehtiä.

Mitä ihmettä voi tehdä? Miten suojella metsäjänistä ketulta?  Jos puhuisin jänistä, kehottaisin Väinöä pysymään mahdollisimman lähellä taloa tai tulemaan yöksi terassille (ja tekisin samalla haastattelun johonkin eläinlehteen :)

Kettua ei näkynyt enää päivällä pihassa. Hämärän tultua Väinö meni taas yöpymispensaaseensa keskelle pihaa. Vähän myöhemmin poika katsoi ikkunasta ja huusi, että nyt kettu on Väinön pensaassa. Ryntäsimme taas pihalle, mutta kumpaakaan ei näkynyt enää missään. Tuntui pahalta katsoa maahan painunutta kuoppaa, jonka Väinön kuukauden mittainen yömakoilu oli pensaan juurelle muodostanut.

Muut menivät nukkumaan ja katsoin vielä kerran ulos ikkunasta. Kettu kulki nyt ihan seinän viertä ja samalla heräsi toivon kipinä. Ehkä se ei ollut saanutkaan Väinöä ja kierteli siksi vielä pensaita tarkastamassa.

Aamulla yllätys oli suuri: Väinö istui takapihalla voikukan lehti suussaan. Se näytti tyytyväiseltä ja taisi huomata meidän ilahtuneet kasvomme ikkunan läpi. Väinö söi pitkään, siirtyi tunneiksi etupihalle makoilemaan ja meni sitten takaisin takapihalle - ja katosi. Tytär sanoi, että Väinö näytti yhtäkkiä hätääntyneeltä, se pomppi sinne tänne puun juurelta toiselle ja katosi sitten puiden sekaan pöpelikköön. Se oli viimeinen kerta kun näimme Väinön. Se ei tullut eilen illalla pihalle, eikä sitä ole näkynyt enää koko päivänä.

Yritän ajatella, että Väinö tietää ketun olevan kannoillaan ja vaihtaneen siksi maisemaa. Sillä on koti jossain muualla, turvallisemmassa paikassa. Jonain päivänä se tulee taas pihalle yhtä yllättäin kuin se tuli ulko-oven eteen kuukausi sitten.

Hassua silti, kuinka paljon pientä metsäjänistä voi kaivata.

Sumua eilen pellon päällä. Syksy, ei voi mitään.