Uskomaton epäonnen maanantai

Aamuyöstä heräsin kahteen lähes yhtä aikaiseen ääneen: mies veti töihin lähtiessään ulko-oven perässään kiinni ja samalla palohälytin piippasi pariston loppumisesta. Opetus 1. Jos päivä lähtee käyntiin palohälyttimen piippauksella, on suuri todennäköisyys ettei päivästä tule paras mahdollinen. Näin jälkeen päin ajatellen palohälytin selvästi yritti varoittaa myös epäonnen päivästä.

Epäonnen ketju alkoi, kun vein tytärtä tanssitunnille. Liikennevaloihin pysähtyessä painoin jarrupolkimen... pohjaan...eikun siis vielä pohjemmalle...ei kun vielä vähän enemmän pohjaan. Tuntui, että jarrupoljin tulee pian nokasta ulos, kun poljin liukui pikkuhiljaa aina syvemmälle ja syvemmälle. Jätettyäni tytön tanssimaan tutkailin kaupan parkkipaikalla autoa joka suunnasta, enkä huomannut mitään hälyttävää. Tilannearvion jälkeen hain tyttären ja heti ensimmäisessä risteyksessä konetauluun syttyi punainen varoitusvalo ja muistin syövereistä nousi mieleen yksi autotekninen sana: "jarrunesteet". Mieleen palautui myös edellisenä päivänä nenään tunkenut outo, kemiallinen haju, jonka olin  ajatellut tulevan edellä ajavasta vanhasta matkailuautosta.

Vian laatua ei tarvinnut kauan arvailla, sillä pian roiskeläppä ja etupyörä olivat jarrunesteestä märkinä. Jarruton auto täynnä lapsia ei ole edes Kimi Räikköselle suositeltava yhdistelmä, ja onneksi auto saatiin ajettua kiinni olleen korjaamon pihalle seuraavaa päivää odottamaan (jarrut toimivat kyllä korjaamon pihallekin saakka, mutta ajonopeus oli 20 km/h). Mies muistutti tyynesti, että moottorijarrutusta käyttäen saa auton pysähtymään, jos jarrut eivät toimi. Opetus 2. Laite kuin laite, ota selville ainakin kaksi vaihtoehtoista tapaa pysäyttää se.

Joki varhain aamulla pari viikkoa sitten kuvattuna.

Maalla olo ilman autoa on kuin lokki ilman siipiä, tai kala ilman pyrstöä. Ymmärrät varmaan. Kotiin päästyäni ajattelin ottaa rentouttavan suihkun ja unohtaa automurheet. Kastelin itseni haalealla vedellä, laitoin päähän shampoota, väänsin hanan kuumemmalle - ja sain niskaani jääkylmää vettä. Koko hanasta ei tullut muuta kuin kylmää vettä! Kylmästä täristen kerroin ilouutisen miehelle: "No, nyt sitten poksahti lämminvesivaraaja." Olisipa asia jäänytkin siihen, sillä pian kävi ilmi etteivät lattia- ja kattolämmituskään toimi. Syyllinen on varmaankin se sunnuntain mystinen lumisadeukkonen, josta viime postauksessa kerroin. Olimme silloin kaukana pois kotoa, mutta on todennäköistä, että salama on lyönyt jälleen kerran ilmassa roikkuvaan sähkölinjaan tai lähelle maahan. Tällä kertaa isku sammutti kaikki lämmitykseen liittyvät laitteet, muuten sähköt pelasivat normaalisti ja siksi vian huomaaminen vei vuorokauden ajan.

Illalla nukkumaan mennessä kävin vähän ylikierroksilla ja odotin unentulon lisäksi että vesiputki halkeaa, talo liukuu jokeen tai hirvi juoksee ikkunasta sisälle. Juuri ennen nukahtamista nousin vielä ylös ja laitoin kännykän laturiin kiinni, sillä jos sähkökatko tulee on päivänselvää, että kännykän akkukin on juuri silloin tyhjä. Autosta saa tietysti virtaa - jos ei auto sitten ole korjaamon pihalla.

ps. Sulakkeiden vaihto ei palauttanut lämmityksen sähköjä, joten oli pakko tilata sähkömies käymään. Sähkärin piti tulla tänään iltapäivällä, mutta soitteli että on niin paljon vikakeikkoja että tuleekin huomenaamulla.
edit. kirjoitusvihreetja lisätty lause:)
edit2. Lisätty täsmennys, ettei saa käsitystä jarruttomasta autosta liikenteessä. Tylsää on, että auto katsastettiin juuri kesällä, eikä siitä ollut hyötyä tähän(kään) vikaan. Teiden huono kunto ei helpota autojen kunnossa pitämistä. Isojen asfalttiteiden ajoradan montut on täällä "hoidettu" laittamalla liikennemerkki varoittamaan rikkoutuneesta tienpäällysteestä (ja olen huomannut, että tämä halpa ratkaisu on käytössä muuallakin Suomessa).