Miksi pojat syrjäytyvät kouluissa?

Meillä on erittäin innokas ekaluokkalainen. Poika kertoi aamulla lukeneensa ajankulukseen aapisesta KAIKKI syksyn aikana tulleet lukuläksyt. Lukusessio tapahtui tänään lauantaina ja ennen kello yhdeksää. Kunpa opiskeluinto säilyisi samanlaisena aina. Äitinä olen päässyt koululaisten kanssa helpolla: en ole koskaan joutunut patistamaan lapsia tekemään läksyjään, ainoastaan muistuttamaan ja sitäkin vain koulutaipaleen alussa.

Toisin on isossa kuvassa - pojat ovat syrjäytymässä koulutuksessa. Esimerkiksi suurten kaupunkien parhaissa lukioissa vain kolmannes on poikia, ja joissain suosituimmissa huippulukioissa poikien määrä on pudonnut alle viidennekseen. Haloo, viidennekseen!

Toimittaja Saska Saarikoski kertoo kolumnissaan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tasa-arvokeskuksen, Minnan, mukaan huoli pojista on turha. Kyllähän Minnakin on huolissaan koulutuksen sukupuolijakaumasta, mutta ei poikien pärjäämisestä koulussa vaan siitä, että tytöt vieroksuvat matematiikkaa. Minnan mukaan syy matematiikan karsastamiseen ei löydy tytöistä itsestään, vaan opetusmateriaaleista, opettajan sukupuolesta ja kokeiden tehtävänasetteluista. Poikien huono koulumenestys sen sijaan johtuu vain ja ainoastaan pojista itsestään. Minna tietää: "Oppimista tukevat asenteet ovat vahvempia tytöillä ja oppimista haittaavat asenteet vahvempia pojilla."

Siitäs saitte pojat! Toisaalta millaisia muita tutkimustuloksia ja -näkemyksiä voi vaatia tasa-arvokeskukselta, jonka nimi on "Minna". Vähän niin kuin englanninkielen koulutuskeskus olisi nimeltään "Hej då" tai kauneuskeskus "Finni".

"Millä eri tavoilla osata-sana on kirjoitettu?"

 "Etsi tekstistä liikkumista kuvaavat sanat."

(ekaluokkalaisen Aapinen)

Mutta miksi pojat sitten syrjäytyvät kouluissa? Vastausta kannattaa lähteä hakemaan opetusmetodeista. Amerikkalaisopettaja Tim Walker kehui aiemmin vuolaasti suomalaisia kouluja ja toimi itsekin Suomessa opettajana, mutta käänsi myöhemmin kelkkansa ja lopetti opettajan työnsä. Walker kertoo kyllästyneensä perinteisiin suomalaisiin opetusmetodeihin. Hän ei puhu missään vaiheessa erikseen pojista oppijoina, mutta olen varma siitä että Walkerin esiin nostama oppikirjavetoisuus ja arvosanakeskeisyys on tärkeä syy siihen, miksi pojat vieraantuvat opetuksesta ja myöhemmin syrjäytyvät koulutuksessa. Walker haluaa muutosta: oppilaskeskeisyyttä opetukseen ja motivointia oppimiseen leikin avulla.

Niinpä! Tietääkseni joitain askeleita siihen suuntaan ollaan jo otettu, mutta vanha oppikirjavetoisuus jatkuu edelleen, eikä vähiten siksi että meidät kaikki on totutettu "vastaus löytyy kirjoista" -ajattelumalliin. Oma ajattelutyö ja asioiden keksimällä oppiminen ovat pannassa. Tästä seuraa, että innovatiivisuus ja oppiminen eivät kuulu yhteen niin kauan kuin valikoidut tiedot annetaan valmiiksi pureskeltuina, pieninä annospalasina kirjojen sivuilla ja samalla tiedon omaksumisella tarkoitetaan sitä, että osaa lauseet ulkoa.

Laiva kääntyy hitaasti, eikä asiaa auta se, että opetushallituksessakin suuria intohimoja herättää enemmän seiskan poikkiviivan on-off -leikki kuin uudet opetusmetodit. Toivon kuitenkin opettajille roppakaupalla rohkeutta ja intoa lähteä mukaan uudenlaisiin opetustapoihin, vaikka vanhempainilloissa osa kyselisikin kauhuissaan "missä kirjat ovat?". Maailma muuttuu ja vaatimukset sen mukana. Tietokoneiden muistikapasiteetti ja nopeus on jo tehnyt ulkoa opettelusta turhaa monessa oppiaineessa. Tärkeintä on osata etsiä, analysoida ja yhdistellä tietoa, ja tuottaa sen pohjalta jotain täysin uutta.

Koneuskovaiset sanovat, että tekoäly tulee korvaamaan koko ihmisen ajatustyön lähitulevaisuudessa, mutta sitä hetkeä odotellessa voitaisiin siirtää opetuksen painopistettä kirjoista oppilaisiin ja rohkaista lapsia itsenäiseen ajatustyöhön. On todennäköistä, että myös pojat hyötyisivät uusista oppimistavoista. Kysymys on vain siitä, uskallammeko luopua pänttäämiskeskeisyydestä?