Vapaus asuu maalla

Muistan ratkaisevan alkupisteen hyvin. Mies ja lapset tulivat kotiin alakerran yhteissaunasta ja sanoin heti miehelle, että nyt on tullut jotain sellaista myyntiin, jota voisi käydä katsomassa paikan päällä. Kun saavuimme ensimmäisen kerran nykyisen kotimme pihaan, en ihastunut tyypilliseen 80-lukulaiseen taloon vaan puutarhamaiseen ympäristöön ja jokeen. Kuinka paljon pihalla voikaan kasvaa erilaisia puita ja kuinka levollinen tunne virtaavasta joesta tuleekaan!

Monien ja mutkaisten tilanteiden jälkeen istuimme talvisena iltana miehen kanssa kahdestaan uuden kotimme olohuoneessa. Suurin osa tavaroista oli vielä muuttolaatikoissa, lapset nukkuivat ensimmäistä yötä omissa huoneissaan ja katsoimme sohvalta kohti ikkunaa josta näkyi vain kuusia, mäntyjä ja koivuja. "Pöpelikkö" kuten esikoinen alkoi metsää myöhemmin nimittämään. Kontrasti ja hyppy oli valtava. Pari iltaa aiemmin olimme katsoneet kotisohvalta Suomen suurimpiin kuuluvaa ostoskeskusta. Mies katsoi minua pitkään ja sanoi sitten virnistäen: "Kyllä me olemme hulluja!"

Koivukuja muuttuu ilta-auringossa...

...kuin hämäräksi tunneliksi

Niin me olemmekin, valtaväestön silmissä. On hullua tehdä loikka vastavirtaan samaan aikaan kun kaikki halutaan keskittää suuriin yksikköihin ja maaseutu tyhjentää elämästä. Miksi pullikoida vastaan, kun voisi kellua myötävirrassa kuin kuollut kala? Niinpä niin, ja juuri osittain siksi.

Kyllä! Olen byrokratia- ja virkamiesajatteluvastainen. En usko, että mikään byrokraattinen taho Suomessa tai edes koko maailmassa, ei yksikään kaikkitietävä viranomainen ymmärrä tai edes ole kiinnostunut millin vertaa siitä, mitä juuri minä ja perheeni tarvitsee. En usko kaupungistumisen tuovan autuutta, en keskittämisen tuovan laskettuja säästöjä enkä yksinkertaistettuihin malleihin, jossa vain keskittymät ovat otollisia uusien innovaatioiden luomiseen, tai luovuuteen ylipäänsä.

Uskon ihmisiin, juuri meihin taviksiin joita byrokratia holhoaa, mukatietää ja määrittelee. Suomalaiset ovat koulutettua väkeä, ja me osaamme, tiedämme ja keksimme - jos vain uskallamme luopua ajattelusta, jossa aina joku muu tietää paremmin.

Joki alavirtaan ja

ylävirtaan puoli kahdeksan aikaan illalla.

Ja  ylimaailmallisuuksista ja politikoinnista takaisin maalle.... Mitä järkeä on asua maalla, jos ei ota kaikkea riemua irti omasta tilasta ja vapaudesta elää niin kuin juuri itse haluaa. Vastaan itse: ei mitään. Joten voin taata, että meillä soi pihalla musiikki juuri sellaisella desibelitasolla kuin sillä kyseisellä hetkellä haluamme, grilli eli puilla lämmitetty noidanpata savuttaa välillä vietävästi ja aamupostiakin haen usein yöpöksyt jalassa - ei todellakaan kiinnosta mitä harakat tai naakat siitä ajattelevat.

Sillä vapaus, vapaus ja vapaus. Se on parasta maalla juuri nyt. Otan innoissani kuvia ja yritän säilöä tunnelmaa kesästä ja vapaudesta. "Huvi ja riemu muu" kestää pari kuukautta, ja viimeistään lokakuussa on fiilis kuin survottaisiin mustaan jätesäkkiin.

Kesän lyhyyttä tuskastellessani luin keskustelupalstalta viestin, joka olisi voinut tulla suoraan omalta näppikseltä (perfektionistina tosin korjasin kirjoitusvihreät).  

"Suomen kesä on niin lyhyt että jos nukkuu pitkään se on jo ohi. Pah! Suomen kesä on niin lyhyt, ettei sitä huomaa jos on kalja kesken. Suomen kesä on niin lyhyt että juhannusseksiin on parasta aloittaa esileikki vappuna. Suomen kesä on yleensä lyhyt mut sentään vähäluminen. Suomen kesä, itikoita ainakin riittää." 

Näin on näreet. Tätä kirjoittaessani mieleen nousee väistämättä Eino Leinon "Lapin kesä" ja täysin asiaan kuulumattomasti myös Dave Lindholm, jota mies soittaa ulkokajareista niin kovaa, että kuulen tänne sisälle avoimesta ikkunasta biisin jokaisen sanan.

Eli kesäkuvia ja pari pientä videopätkää Suomen vähälumisesta vuodenajasta täältä joenrannasta, jonka rauhan vain traktorin hurina, Taavi Limppusen & kumppanien musisointi ja sorsien molskahdukset rikkovat:)

Leikkimökki oli ensimmäinen hankinta pihalle. Saimi tarjoaa ruokaa mökissä päivittäin.

Laiturin vieressä kasvaa tällä hetkellä valtavasti sinisiä kukkia: lupiineita ja toisia mitä lienee. Kasviopin asiat jäivät vähän vieraiksi.

Tässä kuvasin pihalta jotain taiteellista, en oikein tiedä mitä.

Sain vihdoin kuvan rannan heinikossa pesivästä sorsaperheestä. Poikasia on 11, mutta nyt mukana oli niistä vain osa.

"Mennään laaturille!" Totinen tyttö on juuri syönyt kaksi paahdettua vaahtokarkkia.

Auringonlasku kuvattuna klo 22.45. Salaman räpsähdys pilasi kuvan ja sitten loppuikin sopivasti akku.

Kaikki lapset ovat syntyjään luonnon ystäviä - se on takuulla kirjattu ihmisen alkukantaiseen perimään. Yhteys luontoon voi katketa, mutta kaipuu siihen säilyy läpi elämän. Viimeksi eilen uutisoitiin, kuinka tärkeää luonnossa liikkuminen on myös vanhuksille. Verenpaine laskee ja jopa masennuslääkitystä voidaan korvata luonnossa liikkumisella.

Saimi on nyt siinä iässä, että ihailee ihan kaikkea - myös kärpäsiä. Metsästä siinä sitten kärpäsiä lätkä kädessä, kun toinen seuraa vieressä ja sanoo: "Pääkänen on ihana" tai "Mitä pääkänen tekee?" ja vastaa pian itselleen: "Se leikkii."

Edit. Videoissa jotain häikkää, ainakaan omalta koneelta eivät näy. Kokeilen saada toimimaan.