Opetushallitus hölmöilee jälleen

"Hienoo, vähemmän matematiikkaa", ilakoi viidesluokkalainen tytär ja nostaa kätensä voitonriemusta ilmaan. Katsomme miehen kanssa toisiamme: "Voi ei, huono juttu!"

Ensi lukuvuonna tytöllä on tunti vähemmän matematiikkaa kuin nyt, eli ainoastaan kolme tuntia viikossa. Samoin vähenevät suomen kielen tunnit - neljästä kolmeen viikossa. Näillä järjestelyillä saadut kaksi tuntia käytetään - mihinkäs muuhun yhtä tuiki tärkeään kuin - ruotsin kielen opiskeluun. (Kaikissa Suomen kouluissa ei samaisiin järjestelyihin ryhdytä, jos käytössä on jo opetussuunnitelman määrittämät minimituntimäärät.)

Ruotsin kielen opettaja korosti vanhempainillassa, ettei pidä siirtää omia, huonoja ennakkoasenteitaan lapsilleen. Asenteet vaikuttavat oppimiskykyyn ja -tulokseen, sehän on pläkki se.

Kevennykseksi kuva tältä aamulta joen suuntaan. Mikäs se siellä kaakottaa?

Vanhempien asenteiden sijaan minua närästää opetushallituksen asenne. Opetushallituksen mukaan meillä on varaa pyllistää matematiikan ja oman äidinkielen opetukselle, samaan aikaan kun muualla maailmassa kiihdytetään matematiikan opiskelua. Esimerkiksi Etelä-Koreassa koululainen käyttää matematiikan opiskeluun yli kymmenen tuntia viikossa. Oululaisen professori  Peter Hästön mukaan Suomessa opetetaan matematiikkaa vähemmän kuin missään muualla. Tässä ympäristössä ruotsin kieleen satsaaminen tuntuu mielipuoliselta. Miksi? Mikä järki seisoo näiden päätöksien takana?

Päivän laskupähkinä: kuinka monta joutsenta on joella?

Valitettavasti opetushallituksen hölmöilyt eivät jää siihen. Ensi syksynä pakollinen ohjelmoinnin opettelu otetaan sekin matematiikan tuntimäärästä. Ammattikoulutuksen puolella digihäröily taas johtaa siihen, että varsinaisen opettavien käytännön aineiden sijaan opetetaan esimerkiksi blogien tekemistä. Eikä tämä ole vitsi!

Tulevaisuuden unelmavisioissa siis syömme blogeja ja asumme blogitaloissa.