Hurahduksia

"Miksi lehmän täytyy syödä heinää - nyt se seuraa koko ajan!"
"Olisi muuten ollut kiva että kriipperi räjähti, mutta ei tässä mökin edessä."

Lasten keskenään käymät keskustelut ovat nykyään ihan outoja. Niissä vilisee metsiä, mökkejä, kellareita, ikkunoita (joista ei saa tulla nähdyksi), zombeja, sikoja (joista otetaan pekonit irti ja sika jatkaa sen jälkeen tyytyväisenä elämäänsä) ja paljon muuta omituista. Kaiken takana on Minecraft-peli, johon etenkin ekaluokkalainen on hurahtanut täysillä.

On pelistä jotain hyötyäkin. Poika lainailee kirjastosta pelioppaita ja lukee niitä tavu kerrallaan juuri lukemaan oppineen innolla. Isosisko jo ihmetteli, miksi veli puhuu heille välillä kirjakielellä. Syy löytyi pelioppaista, joissa asiat selitetään selkosuomalaisilla lauseilla kuten: "Useimmat Minecraftissa kohtaamistasi olennoista ja eläimistä ovat vihamielisiä tai korkeintaan karjaksi soveltuvia". Oppaiden lukemisen lomassa poika kyselee erikoisia kysymyksiä, joihin emme osaa vastata. Ihan kuin eläisimme eri maailmoissa. Kirjastonhoitajan mukaan pelioppaita lainaillaan ahkerasti - myös aikuiset lainaavat itselleen.

Angry Birds -hahmoja: Stella, iloisia Angry Birdseja (siniset) ja keltainen, mikä sen nimi lieneekään.On kummallista, miten tyttö saa kynä nyrkkiotteessa tehtyä todella tarkkaa jäljeä. Piirtää ensin rajaviivat ja värittää sitten.

Kuopus taas on hurahtanut Angry Birdsiin ja niiden piirtämiseen. Kolmevuotias tuottaa joka päivä kymmenisen piirustusta ja aina samasta aiheesta. Laitan koko ajan piirustuksia  keräyslaatikkoon, mutta siitä huolimatta meillä alkaa kohota paperikasoja joka puolelle. Täytyisi laittaa pääsiäisenä tiput järjestykseen.

Harvinainen yksityiskohta kuopuksen piirustuksesta - ei Angry Birds hahmo.

Possu varastaa munat.

Taiteilijan asento ja aiempaa tuotantoa.

Itse olen hurahtanut tällä hetkellä kahteen asiaan: KonMariin ja vintageen. Kumpikaan ei tosin näy meillä millään tavalla. Esimerkiksi sadat säilytetyt kuopuksen piirtämät kuvat tuottavat iloa: eihän niitä siis voi laittaa pois! Luen siivousopasta ja koluan netin vintage-kauppoja, mutta kaikki toiminta tapahtuu pään sisällä eikä ole siirtynyt ulkoiseksi toiminnaksi tai hankinnoiksi - ainakaan vielä. Eikä helposti siirry lähitulevaisuudessakaan, sillä mieskin tokaisi tänään: "Mun kalsareita et sitten ala taittelemaan". Täytyy siis keskittyä omiin ja kahden nuoremman vaatteisiin. Tytär taitteli jo pari viikkoa sitten omat paitansa pystyyn laatikkoon, ja kehui että jäi paljon enemmän tilaa.

Psykologinen minäni sanoo, että hurahduksissani on kyse kaipuusta järjestettyyn maailmaan ja selkeyteen (KonMari), jota uskon vanhan ja jo kadonneen maailman edustavan (vintage). Kun ulkoinen todellisuus on entistä arvaamattomampi ja kaaosmaisempi, kaipuun määrä järjestykseen ja "vanhaan hyvään aikaan" kasvaa. Enkä ole ainoa. Niinpä sen sijaan, että luen päivän uutisia avaan vaaleanpunaisen opaskirjan. Ja kas, kaikki järjestyy kyllä - kunhan saan vain kotini järjestykseen.

Ufolaivue laskeutui viime yönä joelle, tässä kuvatodiste :D

Hyvää pääsiäistä!

Edit. Sen tuhat kirjoitusvihrettä.