Olen kiitollinen huolehtivalle bussikuskille, joka ei jättänyt poikaa mille hyvänsä pysäkille. Sillä niitä tällä välillä riittää! Ja kyllä, oikeaa pysäkkiä on harjoiteltu yli vuoden. Niin monesti ja viimeksi pari viikkoa sitten, olemme kävelleet bussipysäkille ympäristöä pällistelemään. "Katso, tässä jäädään pois, tuossa on sininen talo pysäkin lähellä ja tuolla vähän ennen on silta". Ja sitten on kävelty sillalle, ja katsottu pysäkkiä sieltä suunnasta. Ostimme Laurille myös kännykän koulumatkojen turvaksi, jotta hän voisi epäselvissä tilanteissa soittaa meille. Ja silti kävi näin!
 |
Olen tätä naputtaessani kypsähtäneissä tunnelmissa ja annan nyt kaikille maalle muuttoa harkitseville vinkin: ehdottomasti asu mutkaisten metsäteiden päässä kaukana kaikista linjareiteistä :) Silloin palvelu nimittäin pelaa! Taksi hakee lapset kotipihalta ja tuo koulun pihaan. Iltapäivällä koulun pihalla on yksi opettaja varta vasten järjestelemässä lapsia takseihin, ja katsoo että kaikki pääsevät turvallisesti oikean taksin kyytiin. Myös tilauslinja-autot sekä vievät että ottavat lapset koulun pihalta ja katsovat, että kaikki ovat kyydissä.
Ja entä sitten vuorolinjalla kulkevat... Opettaja on luvannut järjestää parille kerralle saattajan, mutta sen jälkeen poika odottaa yksin pysäkillä ison tien toisella puolella kaukana koulun pihasta. Ja kun on linjavuorosta kyse, joutuu bussia odottamaan yksin pitkään - tästä on kertynyt runsaasti kokemusta. Lukutaidottoman lapsen on vaikea ymmärtää mihin bussiin pitää nousta, sillä vain osa pysähtyy pysäkillä. Muutama vuosi sitten tyttären aloittaessaan koulutietään, soitti hän hätääntyneenä kännykällään, ettei tiedä mihin bussiin nousee kun jo kolme on ajanut ohi eikä mikään pysähdy. Oikea bussi tuli rutkasti myöhässä, mutta kokemus pelästytti niin paljon ettei tytär suostunut ensimmäisen luokan aikana tulemaan bussilla koulusta kotiin.
 |
| Pätkä koulutietä illalla. |
 |
| Kuva hämää: sama maisema, sama kellonaika mutta eri kuvakulma. Eli joki sillalta päin. Toisessa kuin puropahanen, toisessa kuin Volga :) |
Saa nähdä miten homma tällä kertaa etenee. Olen ollut yhteydessä rehtoriin, apulaisrehtoriin ja sivistystoimenjohtajaan, ja toivon että hyvä ratkaisu löytyy. Ilon aiheitakin on koulun alusta irronnut, poika on oikein innostunut koulusta ja kunhan kyytiasia järjestyy, voin päästää helpotuksen huokaisun ja iloita tästä uudesta alkaneesta elämänvaiheesta.
Nuo koulukuljetukset on kyllä mielenkiintoisia... meillä on koulumatka ala-asteelle vähän yli 3km, tosin aiempina vuosina se vissiin oli vähemmän kun ei kyytiä saatu, sitten yhtäkkiä kyyti saatiin ihan ilman kyselyitä...??? Ja siis aivan samassa paikkaa on koko ajan asuttu ja koulukaan ei ole liikahtanut mihinkään... *ihmettelee*
VastaaPoistaJa sitten ne taksit... *huoh* Jotkut on tosi huolehtivaisia ja jotkut sitten taas aivan saamarin kiireisiä, niin että lapsi ei ole ehtinyt isoon tilataksiin edes istumaan, kun liikkeellä jo ollaan!! Minä ilmoitin tästä yhdestä kaaharista kouluun rehtorille, että voisikos hän ystävällisesti teroittaa kuskeille sitä asiaa, että lapsen pitää päästä istumaan JA laittaa turvavyökin vielä, ennen kuin auto liikahtaa metriäkään... Aika usein saatoinkin sitten lapsen taksiin JA laitoin vielä ne vyötkin kiinni, tai ainakin pidin ovea auki niin että kuskin oli vaan pakko odottaa... (tosin ei onnistunut siinä tilataksissa tämä käytäntö)
Nyt on meidän lapset jo isoja ja kulkevat busseilla, kouluihin on matkaa. Nuorimmainen aloitti just tänään koulun uudessa paikassa ja saas nähdä miten ne kyydit onnistuu, kun vaihtoja on molemmissa suunnissa. Joutuu reppana lähtemään kouluun joka aamu ennen seiskaa tai viimeistään vähän jälkeen seiskan (bussi lähtee 7.20 ja jos sekä minä että mies mennään töihin jo klo 7, on kyyti siis kotipihasta bussille (3km matka) lähdössä jo 6.45 viimeistään...), myös vaikka menis kouluun vasta klo 9, kun täältä ei kulje bussia kuin tuohon aikaan tai sitten niin, että ehtii koululle vasta klo 10. Ja kuinka ollakaan, ekassa lukkarissa menee joka aamu klo 9... Tulee kyllä pitkät päivät, kotona on aina vasta 16 maissa... Mun täytyy kehitellä tytölle jotkut hyvin repussa säilyvät eväät kouluun mukaan joka päiväksi, ei tuolla lailla jaksa, jos aamulla syö aamupalan jo kuudelta, koulussa on ruoka joskus klo 11 (tai aikaisemmin) ja sitten vasta kotona jotain söis taas... (tai minä en ainakaan kestäis, kuolisin nälkään!!)
Arki ja syksy on ihanaa aikaa, mutta aina se hetken kestää, että saa kaikki sujumaan mutkattomasti.
Onneksi oli teillä noin ihana bussikuski ja poika pääsi turvallisesti kotiin! ♥ Ehkä se kulkeminen on vaan vielä niin jännittävää, ettei sitten osaa havainnoida sitä ympäristöä kunnolla ja jäädä pois siellä missä pitäis. Jos bussissa kuskit pysyy samana, ne oppii kyllä aika äkkiä huomioimaan nämä pysäkkiasiat, uskoisin niin, ja sitten vähän patistelevat vaikka jäämään pois kyydistä.
Ihan uskomatonta, kuinka tutulta tekstisi kuulostaa! Meillä on prikulleen samoja kokemuksia, jotka ovat aika hämmentäviä.
VastaaPoistaKoulukuljetuksien järjestely on merkillistä ja riippuu tosiaan ihan vuodesta millaiseen tulokseen päädytään. Meiltä on kouluun 7 km, joten kyyditys on aina saatu mutta kulkuväline on täysin vuodesta riippuvainen. Nimittäin Laurin isosiskon olisi pitänyt mennä aamuisin esikouluun bussilla. Bussi kulkee meiltä noin 800 metrin päästä ja eskarin pysäkille jäätäessä olisi pitänyt ylittää tie. Kukaan ei olisi ollut pysäkillä vastassa eskarilaista. Tivasin asian laitaa moneen kertaaan, eikä kunnan puolelta tuumaakaan annettu periksi. Aika erikoista, etenkin kun olen kuullut että joissakin kaupungeissa eskarilaista ei kelpaa saattamaan teini-ikäinen sisarrus, vaan saattajan pitää olla täysi-ikäinen.
Laurin eskarikuljetus taas oli alusta lähtien taksi, linjavuoron bussia ei edes ehdotettu. En koskaan päässyt siitä perille, miksi taksikuljetus olikin nyt mahdollinen sillä mitään mullistavaa ei tietääkseni ollut muutaman vuoden aikana tapahtunut. (kunnan taloudellinen tilannekin on pikemmin heikentynyt kuin vahvistunut.)
Myös takseista meillä on täysin samanlaisia kokemuksia, valitettavasti. Ensimmäisenä eskarin kyytipäivänä Lauri ei saanut tilataksissa turvavyötä kiinnii ja kertoi, että meinasi tippua aina mutkissa pois istuimelta. Kerroin tästä kuskille, ja pojan mukaan hän oli sen jälkeen aina vöissä kiinni (ja vieruskaveri auttoi tarvittaessa häntä vyön kiinnityksessä).Auto oli kuitenkin usein jo liikkeellä ennen kuin vyö oli kiinnitetty. Ymmärrän, että oli kiire, tilataksi oli viimeistä penkkiä myöten täynnä ja lapset jätettiiin moneen eri paikkaan, mutta silti....
Olen ajatellut, että koulumatkat helpottuvat kun lapset kasvavat mutta eihän se tosiaan ole niin itsestään selvää. Ei kuulostaa nimittäin helpolta teidän tytön koulumatka. Pitkiä päiviä tulee ja jos on paljon läksyjäkin, vapaa-aika jää arkisin todella minimiin. Eväät ovat varmasti tarpeen. Itse olen laittanut lapsille mukaan välipalakeksejä, ja usein myös voileivän (sellaisina päivinä kun tytär on mennyt suoraan koulun jälkeen harrastuksiin).
Kiitos myös kannustuksesta:) Ajattelen samoin, että alku vaikeaa ja tästä mennään vain parempaan suuntaan.
Ekan koulupäivän iltana Lauri totesi, että nyt ei enää eksy (mua hymyilytti, koska tiedän että poika vaipuu usein omiin mietteisiin, eikä nukahtaminenkaan ole täysin pois suljettu vaihtoehto) Silti pojan asenne sai uskomaan, että meillä on nyt kolmas koululainen, ei enää pikkupoika.