Tähän veroeurosi menevät

Oletko ihmetellyt mihin kaikki veroeurot menevät? Itse olen, kun mikään verotaso ei tunnu Suomessa riittävän. Huvittavinta on, että lehdissä uutisoitiin näyttävästi kuinka esimerkiksi 2500 euroa kuukaudessa ansaitsevan palkansaajan ostovoima paranee ensi vuonna seitsemän euroa (voi jippii!) kuukaudessa. Oikeassa elämässä hyötyjät ovat harvassa, ja monelle jää päinvastoin palkasta tai etuuksista entistä vähemmän käteen.

On nimittäin ihan sama miksi kiristyksiä nimitetään: veroiksi, maksuiksi vai verovähennysten leikkaamiseksi, sillä tulos on aina sama - rahaa jää entistä vähemmän omaan handuun.

Mihin kaikki vuolaat verovirrat päätyvät? Tässä paljon kertova vastaus yhden veroeuron jakaantumisesta.

Tilastokeskuksen ympyrädiagrammi on jo vuodelta 2013, mutta tilanne ei ole siitä ratkaisevasti muuttunut. Sosiaaliturva vie kakusta merkittävän osan, ja se tuskin on asioita seuranneelle mikään yllätys. Erikoista sen sijaan on, että terveydenhuolto ja yleinen julkishallinto vie veroeurosta yhtä paljon. Aika hassu juttu, että terveydenhuollossa ja koulutuksessa säästetään, mutta raskaasta julkishallinnosta ei voi leikata. Ei voi, koska sitten tulisi yhtä aikaa katovuodet, tsunami ja nälänhätä. Eikä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtajakaan voisi ajaa arvoisellaan työsuhdeautolla, eli  S-sarjan Mercedes-Benzillä (lähtöhinta yli 117 000 euroa).

Tämä maailman kaunein ja mersukkain hallinto on joidenkin laskelmien mukaan mitoitettu 10-20 miljoonaiselle kansalle. Eli ei muuta kuin lisääntymään. Myös yksityisen sektorin työpaikkojen pitäisi lisääntyä nopeasti, jotta julkiskakku pysyy pystyssä. Professori Matti Wibergin mukaan ei tarvita kuin vähintään 200 000 uutta yksityisen sektorin työpaikkaa. Eihän se ole kuin kahdeksan kertaa Nokian työntekijämäärä Suomessa huippuvuotena 2000 (24 000 työntekijää)!

Edit. OSA 2

Täytyy jatkaa saman aiheen kimpussa ja lisätä piiraskuva sosiaalimenoista, koska niiden osuus koko potista on huomattava. Lapsiperheitä jaksetaan keskustelupalstoilla parjata, vaikka sosiaalimenoista vain 10 % kohdistuu lapsiperheille.

Jotain tarttis tehrä: sosiaalimenot kasvavat vuosi vuodelta, eikä loppua näy.

Osa taloustieteilijöistä antaisi kaikkien menokakkujen kohota rauhassa ja suosittelee ratkaisuksi reipasta velanottoa. Ymmärtäisin vasemmistosiiven pointin jos velkaraha menisi investointeihin (työtä ja vientituloja). Tällä hetkellä velkarahalla ostetaan leipää pöytään, eikä velaksi syömisestä tule ikinä loppua. Tietysti voi kysyä onko sillä sitten väliä, eihän Kreikkakaan maksa velkojaan ikinä takaisin.

Ongelman ydin on siinä, että Suomesta puuttuu rohkeus päätöksien ja valintojen tekoon, ja sen mukana kaikki edellytykset ratkaista nykytilanne. Viilataan vähän tuolta, säädetään pikkasen ja toivotaan parasta. Toivotalkoot jatkuvat vuodesta toiseen, vaikka vatulointikoritkin kaivettiin esille ja jotain piti OIKEASTI tapahtua. Parempia aikoja odotellessa nostetaan vanhoja veroja ja keksitään uusia. Mopoverolla Suomi nousuun!