Naapuri poltti sitten piharakennuksen

Raikas maalaisilma... Mitä se on?

Jätin viime postauksessa kertomatta yhden oleellisen seikan: lapset eivät hiihdelleet raittiissa ulkoilmassa, vaan kirveltävässä savussa.

Niinpä niin. Haja-asutusalueella on tuiki tavanomaista polttaa roskia, oksia ja muuta roinaa nuotiolla. Niinhän mekin olemme tehneet. Joskus olemme polttaneet roskia koko päivän ajan, sillä tontilla on runsaasti puita ja poltettavaa tulee jo yhdestä myrskypäivästä valtavasti. 

Eilen paloivat kuitenkin käämit! Naapuri on polttanut purkamaansa hirsistä ulkorakennusta avotulella useiden viikkojen ajan - joka ikinen päivä ja ainakin kerran öisinkin. Koko lähitienoo on savusta harmaa, ulkona on usein vaikea hengittää ja savua tulee paljon sisälle saakka. Päivittäin on ärsyyntymiskynnys ylittynyt, mutta emme ole tehneet mitään. Ai miksi? No, koska naapurisopu.

Juhannuskokossa poltettiin pihan risuja

Maalla ollaan tavalla tai toisella naapurista riippuvaisia, koska virallinen apu on aina kaukana. Samaa tahtia kun palvelut katoavat keskitetään, naapuriavun merkitys kasvaa. Kaiken lisäksi maalla (siis ainakin täällä etelässä) kunnioitetaan toisten yksityisyyttä, eikä kovin helposti puututa muiden tekemisiin. Hyvä niin, koska mennessäni ulos - menen vain ulos - enkä astu sosiaaliseen ympäristöön nimeltä piha.Se tuntuu paratiisissa elämiseltä, varsinkin sen jälkeen kun Espoon Leppävaarassa naapuritalon asukas pystyi vilkaisulla selvittämään, minkä merkkisiä muroja on keittiössämme aamiaispöydässä ja tietysti toisinpäin.

Siksi pohdin, voiko naapurille sanoa että "lopeta jo se käryyttäminen"? Ja voiko sen sanottuaan olla edelleen sopuväleissä?

Olin jo soittamassa ja odotin vain, että aamu valkenee. Odottaessani tapahtui ihme - tuuli kääntyi ja katku hälveni. Ja pian tapahtui toinen ihme - käryyttäminen loppui kokonaan.

Entä teillä: mitä kuuluu naapurille?